3 runoa lähtemisestä ja 1 katkelma

Lähteminen on yksi syy kirjoittaa runo. Toinen on rakkaus. Toisaalta, ne ovat saman kolikon eri puolia (tai sama puoli, asia on tilannesidonnainen). L. Onervan näkemys lähtemisestä on seuraava:

LÄHTÖ

Yksin
meren kuultua vasten ja taivaan,
yksin
yön vihkimä vaaraan ja
vaivaan.
Ah, hyvästi jääkää!
Konsana en minä palaa.

Ankkurit poikki ja pohjaan!
Itseni irti nyt ohjaan.
Sallikaa, jumalat korkeat,
kantava tuuli
sille, joka kutsunne kuuli!
Luokaa lempeä hauta,
ellen ma yllä
kunne mun sieluni halaa! (Onerva, L. ei julkaisuvuotta, kokoelmasta Runoja, teoksesta Haila & Kauppinen 1953, 135.)

Tyyne Saastamoinen puolestaan kuvaa lähtöä näin:

Yhä yksinäisempi
koska vähemmän tarvitsen tätä päivää varten,
kasvojeni alastomuus
niin kuin olisin meren rannalla
ja ajatellut itseni vapaaksi lähtemään. (Saastamoinen, Tyyne 1975, Valitut runot teoksesta Polkunen, Marttila & Virkkunen 1986, 205.)

Mutta lähtö ei ole aina kovin helppoa. Pertti Niemisen mukaan ainakaan:

Minä en tahtoisi kuolla,
sinun takiasi. (Nieminen, Pertti 1972 kokoelmasta Niin kiire tässä elämässä teoksesta Polkunen, Marttila & Tynkkynen 1986, 186).

Anyway, Helena Anhava sanoo (katkelma):

Paljon et tarvitse:
hiljaisuuden, luonnon, lähimmäiset,
järjestys on tämä
jotta luopuminen helpottuisi (Anhava, Helena 1974, 7.säkeen loppu runosta (alku) Naapurin tytöltäkö mallin kysyt kokoelmasta Kysy hiljaisuudelta itseäsi 1974 teoksesta Polkunen, Marttila & Tynkkynen 1986, 148.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Haila, V.A. & Kauppinen, Eino (toim.) 1953. Sanan mahti II - kansalliskirjallisuuden lukemisto. Helsinki: Otava.
Polkunen, Mirjam, Marttila, Satu & Virkkunen, Juha (toim.) 1986. Tämän runon haluaisin kuulla (9. painos). Helsinki: Tammi.