Yhteisöväkivalta: klassikkokuvaus Keltainen naakka

P. Mustapään Keltainen naakka on vuodelta 1945 peräisin oleva kuvaus yhteisöväkivallasta. Kuvaus on edelleen ajankohtainen. Yhteisöväkivallan toteutus on äärimmäisen yksinkertaista, päiväkotien pihat ovat siitä esimerkkeinä, lapsikin se osaa (jos aikuiset sallivat sen).

KELTAINEN NAAKKA

Oli kirkon harjalla naakka,
oli naakka keltainen,
siis harvinainen naakka,
siis narri naakkojen.

Se viivytteli yksin
kai ajatellakseen
ja perin harvoin nousi
valjuille siivilleen.

Vaan mustain naakkain parvi
hihkui ja vaakkui vain.
Ja annas olla, aamu
kun koitti sunnuntain,

kun tornissa juhlallisesti
kelloja kläpättiin
ja lukkari rovastin myötä
vaelsi temppeliin,

se mustain naakkain parvi
kuten arvata saattaakin
kuin raekuuro sinkos
yli korkean tapulin.

Vaan keltainen naakka silloin
oli ainoa äänetön,
joten silläkin vihastutti
se naakkayhteisön.

Se ei ulvonut susien myötä
- tai naakkakielellä, ei
se vaakkunut naakkojen
lailla - m ikä siltä suosion vei,

joten kerran mustat naakat
sen silmät sokaisivat -
ovat vallalla naakkojen maassa
periaatteet ankarat.

Oli kirkonharjalla naakka,
oli naakka keltainen,
siis harvinainen naakka,
siis narri naakkojen.

Ja aforismin laati
se ensimmäisen näin:
On selkärankaa mulla,
jos silmittäkin jäin.

Ja toisen, yhtä hyvän:
Ma oivan osan sain -
on kunniallista kuolla
väriänsä tunnustain. (P. Mustapää Jäähyväiset Arkadialle 1945, teoksesta Haila & Kauppinen 1953, 137.)

Säkeistöissä 6 ja 7 kuvataan "moraalisen kuritusoikeuden" syytä ja säkeistössä 8 se käytäntöönpanoa (yhteisöllistä teloitusta). Säkeistössä 10 kuvataan keltaisen naakan rehellisyyttä ja viimeisessä säkeistössä sen ylpeyttä. Nämä molemmat ovat "rikoksia" totalitäärisessä järjestelmässä (esim. lestadiolaisuus).

KATSO MYÖS:
Yhteisöväkivalta: sisällysluettelo

KIRJALLISET LÄHTEET:
Haila, V.A. & Kauppinen, Eino (toim.) 1953. Sanan mahti II - kansalliskirjallisuuden lukemisto. Helsinki: Otava.