Yhteisöväkivalta: toimintamallit

Yhteisöväkivallan säilyttävien yhteisöllisiä pysyviä toimintamalleja ovat muun muassa yhteisöväkivallan hiljainen hyväksyminen, yhteisöväkivallan olemassaolon kieltäminen ja yhteisöväkivallan kohteiksi valittujen kokemusten kieltäminen. Yhteisöväkivallan tärkein stabilisoiva toimintamalli on yhteisöväkivallan kohteen ihmisarvon kieltäminen. (Saarikoski 2006, 16.)

Quelles que soient nos infirmités personnelles, la noblesse de notre métier s'enracinera toujours dans deux engagements difficiles à maintenir: le refus de mentir sur ce que l'on sait et la résistance à l'oppression (Albert Camus 1957 puhe Tukholmassa 10.12.1957). (Saarikoski 2006, 5, 152 ja 163).

Mitkä ovatkin henkilökohtaiset heikkoutemme, ammattimme arvokkuus perustuu aina kahteen vaikeasti pidettävään sitoumukseen: kieltäytymiseen valehtelemasta siitä, minkä tiedämme, ja sorron vastustamisesta. (Albert Camus 1957 puhe Tukholmassa 10.12.1957, suomennos Helena Saarikoski). (Saarikoski 2006, 5, 152 ja 163).

Yhteisöväkivallan (juoniminen, kunnianloukkaus, savustus jne.) kohteeksi joutuneella ei ole puolustusmahdollisuuksia, koska väkivalta tapahtuu hänen tietämättään. Kasvottomaan henkiseen yhteisöväkivaltaan on vaikea saada otetta, vaikka seuraukset ovat lopulta konkreettisia. (Saarikoski 2006, 16.)

KATSO MYÖS:
Yhteisöväkivalta: sisällysluettelo

KIRJALLISET LÄHTEET:
Saarikoski, Helena. 2006. Kateus, juoru, kiusaaminen – esseitä henkisestä yhteisöväkivallasta. Jyväskylä: Kustannusosakeyhtiö Nemo.