Yleistaitavuuden lajikohtainen kehittävyys

Yleistaitavuuden lajikohtainen kehittävyys on lajin liikesuoritusten harjoituksellinen hyöty taitavuuden kannalta. Lajikohtainen kehittävyys voidaan jakaa seuraavasti:

1. erittäin hyvä: taitoluistelu, telinevoimistelu, yleisurheilun kaikki lajit yhdessä ja palloilulajit yhdessä tai useat palloilulajit yhdessä
2. hyvä: hiihto, kamppailu-urheilulajit, palloilulajit, suunnistus ja yleisurheilun tekniikkalajit
3. kohtalainen: pyöräily, maastojuoksu ja uinti
4. heikko: juoksu tasaisella alustalla ja kävely. (Helin, Oikarinen & Rehunen 1982, 32–33.)
5. erittäin heikko: keinutuolivoimistelu

Taitavuuden paras kehitysikä on 7–14-vuotta. Taitavuutta kehittävät harjoitteet tulee suorittaa levänneenä ja niiden on vastattava urheilijan sen hetkistä taitotasoa. Taitavuutta kehittävien harjoitteiden on jatkuvasti monipuolistuttava, muunnuttava ja vaikeuduttava, muuten motorinen oppimiskyky heikkenee. (Helin, Oikarinen & Rehunen 1982, 32.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Helin, Pertti, Oikarinen, Erkki & Rehunen, Seppo. 1982. Nopeusvalmennus. Vaasa: Valmennuskirjat Oy.