Yhteisöväkivallan dynamiikka suosii kuin lumivyöry sitä, joka tekee yllättävämpiä, häikäilemättömämpiä ja törkeämpiä väkivaltaiskuja toista vastaan (Saarikoski 2006, 64).Mikäli sosiaalinen yhteisö ei kykene katkaisemaan yhteisöväkivallan harjoittajan toimintaa, väkivallalla on taipumus banalisoitua ja raaistua. Yhteisöväkivallan tarkoituksena on rangaista sijaiskärsijää yhteisön väkivaltaisen jäsenen tarpeiden tyydyttämiseksi. Yhteisöväkivallan harjoittajat käyttävät yhteisöväkivallan kohteen väkivaltatilanteen aiheuttamaan käyttäytymistä perusteena yhteisöväkivallan käyttämiselle. (Saarikoski 2006, 53–64.)
Yhden yhteisön jäsenen yksimielinen syyttäminen on juuri yhteisöväkivaltaa (Saarikoski 2006, 61).Tehokkain arvoalennuksen peruste ovat epämääräiset "yleisinhimilliset" moraaliarvot. Yhteisöväkivallan harjoittaja peittää omat itsekkäät motiivinsa ja pyrkii organisoimaan muut yhteisöväkivallan suorittajiksi. Kiinnijäämisen riskin eliminointi on väkivallan käytön yhteydessä järkevää. (Saarikoski 2006, 50 ja 103–104.)
KATSO MYÖS:
Yhteisöväkivalta: sisällysluettelo
KIRJALLISET LÄHTEET:
Saarikoski, Helena. 2006. Kateus, juoru, kiusaaminen – esseitä henkisestä yhteisöväkivallasta. Jyväskylä: Kustannusosakeyhtiö Nemo.
