Hyvää uutta juoksuvuotta 2009-2010 kaikille juoksijoille!

Syyskuu ja ylimenokausi loppuu. Syyssade hakkaa ikkunaan.

Uusi juoksuvuoden uudenjuoksuvuodenpäivä on tänään 1.10.2009.

Uudenjuoksuvuoden lupauksia:
?

Fanilaulu: jääkiekkojoukkue Oulun Kärpäset

Paidaton juoksija oulu fanittaa Raksilan suurta poikaa, jääkiekkojoukkue Oulun Kärpäsiä aivan 10-0. Tämä lukuhan on jääkiekkojoukkue Oulun Kärpästen vierasotteluiden tavanomainen loppulukema.

Mutta mitä olisi fanitus ilman fanilaulua? Sehän olisi kuin liikkuminen Oulun kaupungin kevyenliikenteenväylillä ilman takaapäin kiilaavia audisteja. Siispä tässä fanilaulu meille kaikille jääkiekkojoukkue Oulun Kärpästen kannattajille:

OULUN KÄRPÄSET

Oulun Kärpänen kiekkoo pelaa tosissaan
On sillä pikku hokkarit pikku ruumiinosissaan
Kärpänen on härkänen ja suurta jätkää
Sähkölaitos sponssaa, vatkaa lätkää

On lämääminen helppoo tai sitten vaikeaa
Oui !, hämääminen ookoo, tappiot haikeaa
Vaan voitettu on ennen pelii matsi jokainen
Ja löytyy seli, selii, kun on paita lokainen.

CR:
Taklaamaan, taklaamaan, vastustajaa vaklaamaan
Kiekkoo vatkaamaan, voittoon matkaamaan
Oulun Kärpästen ylpeys ei nouse lakkiin
Tuhat maalii joka ottelussa ottaa se takkiin

Yks' vika vain on Raksilan kärpäslätkässä
Sitä kestääkseen täytyy elää marisätkässä
Taas ilmasuomenmestaruus Ouluun vallataan
Ilotulitusta ei tuu, niin pelit mallataan

CR and fade out ((c) 2009 paidaton juoksija oulu (san.))

KATSO MYÖS:
Fanilaulu: Sisällysluettelo

PS. Melodian tekijänoikeuksia voi tiedustella Eppu Normaalin ilmansuunnalta, kai.
PSS. Kun googletin (1.10.2009 ) hakusanalla "Oulun Kärpäset", hakulistan ensimmäisenä oli Kalevan uutinen siitä, miten jääkiekkojoukkoe Oulun Kärpät juhlivat jääkiekon Suomen mestaruutta. Sattumaako?

Harjoitus 30.9.2009

8 km, teho 1/5 ja lämpötila noin 6 plusastetta. Oulun keskustassa sateenvarjorouvan puistossa nurmikolla jäätynyttä sohjoa. Pikisaaren puistossa kevyenliikenteen väylällä mustaa jäätä. Punaiset kärpässienet kohottelevat hattujaan Hietasaaren nurmikoilla, rantaan ajatunut ja maatuva kaisla tuoksuu Jumaltenrannan puistossa, avantouiskentelijat ja varikset jatkavat harjoituksia Tuiran uimarannalla.

Pikisaaren puistossa noin 60-vuotias rouva oli toisen rouvan kanssa juoksemassa. Vauhti oli noin 5 km/tunnissa, mutta rouva juoksi. Tyyli ei ollut tavanomaista oululaista repimistä. Jos tämä rouva jaksaa harjoitella vielä 2 kuukautta ja sen jälkeen 2 vuotta, hänestä tulee juoksija.

Rautasillan jälkeen polkupyörällä köpottelevä rouva spammasi: "Onko kylmä?" Tästäkin huolimatta, jatketaan harjoituksia.

Harjoitus 29.9.2009

8 km, teho 1/5, noin 6 plusastetta ja Korkeasaaren sillalla heikkoa vesisadetta. Lämpötila kertoo talviharjoittelukauden alkaneen. Oulun toripolliisin lähellä torikahvilassa istuvat vanhuuseläkeläiset näkivät jossain alastoman juoksijan, itse en sellaista havainnut. Tervehditty poikkeuksellisen havaintokykyisiä [haloo!] vanhareita kansainvälisellä sormimerkillä.

Jumaltenrannan kohdalla sauvarullaluisteleva rouva ohitti tämän juoksijan, ja tämä juoksija ohitti kyseisen rouvat Merikosken padon nousun jälkeen. Elämä on laiffii, aivan varmasti fifty siksty, kun sen oikein oivaltaa.

Polkupyörällä kopöttelevä harmaapartainen herra (pyöräilykypärä oli päässä) spammasi Intiön hautausmaan paikkeilla: "Kaverilla on kuuma", johon vastattu "Äitilläs' oli kun sut teki!"

Raksilan marketin lähellä noin 10-vuotias koulutyttö oli hieman närkästynyt. Tyttö totesi: "Taas tuo!" Tästäkin huolimatta, jatketaan harjoituksia.

Flow: Flower (kukka)

Csikszentmihalyin flow-kirjan (Csikszentmihalyi, Mihaly. 2005. Flow - elämän virta - Tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu. Suomennos Ritva Hellsten. Tallinna: Rasalas Kustannus) kansikuvassa on kukkiva auringonkukka. Sanaan kukka (Flower) sisältää sanaleikin Flow + (tekijää kuvaava liite -er), jota ei voida suoraan suomentaa. (Csikszentmihalyi 2005, kansikuva.) Flower-sanan yksi merkitys on kukoistus (kuvaannollisessa mielessä) ja toinen kukkia, kukoistaa. Katri Valan runo Kukkiva maa kuvaa flown luonnetta samanlaisella vertauskuvalla kuin Csikszentmihalyin flow-kirjan kansikuva. Runossa on puettu sanalliseen muotoon Csikszentmihalyin flow-kirjan kansikuvan visuaalinen viesti. KUKKIVA MAA Maa kuohuu syreenien sinipunaisia terttuja, pihlajain valkeata kukkahärmää, tervakkojen punaisia tähtisikermiä. Sinisiä, keltaisia, valkeita kukkia lainehtivat niityt mielettöminä merkinä. Ja tuoksua! Ihanampaa kuin pyhä suitsutus! Kuumaa ja värisevää ja hullunjuovuttavaa, pakanallista maan ihon tuoksua! Elää, elää, elää! Elää raivokkaasti elämän korkein hetki, terälehdet äärimmilleen auenneina, elää ihanasti kukkien, tuoksustansa, auringosta nauttien - huumaavasti, täyteläästi elää! Mitä siitä, että kuolema tulee! Mitä siitä, että monivärinen ihanuus varisee kuihtuneena maahan. Onhan kukittu kerta! On paistanut aurinko, taivaan suuri ja polttava rakkaus, suoraan kukkasydämiin, olemusten värisevään pohjaan asti! (Katri Vala 1977, Kootut runot, julkaistu alkujaan kokoelmassa Kaukainen puutarha 1924). (Polkunen, Marttila & Virkkunen 1986, 131.) Runon toinen säkeistö tiivistää flown luonteen. Elämisen tunne on täydellinen ja koetaan "elämän korkein hetki", flow-termin yläkäsite "optimaalinen sisäinen kokemus." Raivokkaasti ja ihanasti kukkiva: Flow(er)!

KATSO MYÖS:
Flow-tila: sisällysluettelo

KIRJALLISET LÄHTEET:
Csikszentmihalyi, Mihaly. 2005. Flow - elämän virta - Tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu. Suomennos Ritva Hellsten. Tallinna: Rasalas Kustannus.
Polkunen, Mirjam, Marttila, Satu & Virkkunen, Juha (toim.) 1986. Tämän runon haluaisin kuulla (9. painos). Helsinki: Tammi.

Masa: Rakentaja (koko ikänsä hän rakensi)

400 neliötä, yks' vain lautakasa,
Omin käsin tehnyt on rakentaja Masa.
Koko ikänsä hän rakensi, vaikka ilman rahaa.
Omaa oksaa vihreää ei kai kukaan itse sahaa?

Keskusrikospoliisi Masan nurkkii (29.9.2009) kiertää,
Komeroissa luurangotko Masan turkkii hiertää?
Poliitikko (Suomen Keskusta) kouran kylmän tuntee,
Oikeudessa tavataan: Y, L, E, rakentaja fundee.

Toimittaja toteaa: "Taustatyö on vankka,
kaakattaen vaappuva on aivan varmaan ankka."
Koko ikänsä hän rakensi, vaikka ilman rahaa.
Omaa oksaa vihreää jokainen itse sahaa. ((c) paidaton juoksija oulu)

KATSO MYÖS:
Vankilaselviytyminen

Vankilaselviytyminen

Vankilaselviytyminen perustuu vankilan sosiaalisten normien ja sen sääntöjen omaksumiseen. Lyhyesti sanottuna, vankilasta selviää oppimalla lusimaan. (Lilius 2009, hakupäivä 29.9.2009.)

Lusimiseen oppiminen tarkoittaa sopeutumista rangaistuslaitoksen elämään. Lusimisen sääntöjä ovat muun muassa seuraavat (aakkosjärjestyksessä):

1. älä puhu omista asioistasi äläkä utele muiden asioita
2. hoida omat asiasi ja anna muiden hoitaa omat asiansa
3. hyväksy vankilan säännöt ja noudata niitä
4. tee mitä henkilökunta käskee ja älä uhoa heille
5. älä jatka rikollista toimintaasi
6. älä joudu kiitollisuudenvelkaan tai tee palveluksia
7. älä kaveeraa vartijoiden kanssa ja älä luule muita vankeja ystäviksi
8. älä kersku rahoillasi
9. älä pidä itseäsi syyttömänä ja älä luule, ettei nimeäsi ja tuomiotasi tiedetä vankien keskuudessa
10. älä yritä käskeä muita. (Lilius 2009, hakupäivä 29.9.2009.)

Nämä lusimisen säännöt on poimittu artikkelista, jonka toimittaja on kirjoittanut vierailtuaan suomalaisessa erityisvankilassa. Vankilan henkilösuhteet ovat rangaistuslaitoksen henkilösuhteita, ja vankilalaitos pyrkii estämään vankien verkottumisen. (Lilius 2009, hakupäivä 29.9.2009.)

SÄHKÖISET LÄHTEET:
Lilius, Anna-Liisa. 25.9.2009 klo 15.00. Talouselämä: Johtaja joutuu lusimaan. http://www.talouselama.fi/uutiset/article331506.ece. Hakupäivä 29.9.2009.

Flow-tila: ilo

Ilo on virtaustilakokemukseen (Flow-tila) liittyvä tunne, koska itse toiminta koetaan palkitsevana (autoteelisena). Autoteelinen toiminta tarkoittaa keskittynyttä tehtäväkeskeistä toimintaa, joka suoritetaan sisäisten syiden vuoksi. Eksoteelinen toiminta on tavoitekeskeistä ja se suoritetaan ulkoisten syiden vuoksi. (Csikszentmihalyi 2005, 107–112.)

Toiminta voi sisältää autoteelisen ja eksoteelisen motiivin. Virtataustilan edellytykset ovat seuraavat toiminnon ominaisuudet (aakkosjärjestyksessä):

1. kasvatetaan virtaustilatoiminnon monimuotoisuutta osaamisen lisääntyessä
2. keskitytään toimintaan koko tietoisuudella (itsetietoisuus, muu elämä, ympäristö)
3. koetaan ajan kulku tavanomaisesta poikkeavana
4. suoritetaan taitoja vaativaa ja niitä vastaavaa haasteellista toimintaa
5. tunnetaan elämän olevan täysin hallittavissa
6. tunnetaan tavoite ja saadaan välitön palaute toiminnasta. (Csikszentmihalyi 2005, 77–112 ja 217.)

Iloa tuottava autoteelinen kokemus (virtaustila) edellyttää muun muassa taitojen hankkimista ja uusien elämänalueiden toimintamahdollisuuksien tutkimista. Virtaustila voi esiintyä myös muun muassa sosiaalisesti ei toivottujen toimintojen yhteydessä. (Csikszentmihalyi 2005, 107–112.)

KATSO MYÖS:
Flow-tila: sisällysluettelo

KIRJALLISET LÄHTEET:
Csikszentmihalyi, Mihaly. 2005. Flow - elämän virta - Tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu. Suomennos Ritva Hellsten. Tallinna: Rasalas Kustannus.

Flow-tila: optimaalinen sisäinen kokemus

Optimaalinen sisäinen kokemus on henkilön tunne siitä, että hänellä on kyseisellä hetkellä täydellinen elämänhallinta. Optimaalisen sisäisen kokemuksen aikana henkilöstä tuntuu hyvältä elää (onni ja ilo). Optimaalista sisäistä kokemusta kuvaava termi on virtaustila (Flow-tila). (Csikszentmihalyi 2005, 16-19 ja 21.)

Optimaalinen sisäinen kokemus saavutetaan yleensä silloin, kun henkilö ponnistelee ylittääkseen omat rajansa (keskittynyt kamppailu haastetta vastaan). Myös saavutusten jälkeen tapahtuva lepääminen voi olla palkitsevaa. (Csikszentmihalyi 2005, 16-19 ja 22.)

Optimaalinen sisäinen kokemus voidaan saavuttaa tietoisuuden hallinnan kautta. Optimaalista sisäistä kokemusta on kuvattu määritelmällä "elämän paras hetki" ja mikäli se saavutetaan toistuvasti, henkilön elämänhallinnan tunne voi voimistua. (Csikszentmihalyi 2005, 16-19 ja 22.)

KATSO MYÖS:
Flow-tila: sisällysluettelo

KIRJALLISET LÄHTEET:
Csikszentmihalyi, Mihaly. 2005. Flow - elämän virta - Tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu. Suomennos Ritva Hellsten. Tallinna: Rasalas Kustannus.

Flow-tila: sisäinen kasvu

Sisäinen kasvu on henkilön virtaustilakokemuksesta seuraava kyky toimia sekä yksilöllisesti että yhteisöllisesti. Virtaustilassa ajatukset, aikomukset, tunteet ja aistimukset keskittyvät päämäärän saavuttamiseen (eriytyminen) ja sen jälkeen seuraa vahva yhteenkuuluvuuden tunne muiden ihmisten kanssa (yhteenliittyminen). (Csikszentmihalyi 2005, 71-73.)

Sisäisellä kasvu sisältää minän eheytymisen ja monimuotoistumisen. Sisäisen kasvun seurauksena henkilön kyky hallita monimutkaisia verkostoja paranee. (lähdetiedot lisätään myöhemmin.)

KATSO MYÖS:
Flow-tila: sisällysluettelo

KIRJALLISET LÄHTEET:
Csikszentmihalyi, Mihaly. 2005. Flow - elämän virta - Tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu. Suomennos Ritva Hellsten. Tallinna: Rasalas Kustannus.

Flow-tila: tehtäväkeskeinen persoonallisuus

Tehtäväkeskeinen persoonallisuus on persoonallisuustyyppi, joka asettaa itselleen yhteisöllisen sisäisen henkilökohtaisen tavoitteen ja toteuttaa sen ulkoisista olosuhteista riippumatta noudattaen virtaustilatoiminnon periaatteita. Tehtäväkeskeinen persoonallisuus voi hallita vaikean elämäntilanteen muuttamalla objektiivisesti vaikeat olosuhteet subjektiivisesti hallittavaksi kokemukseksi. (Csikszentmihalyi 2005, 139–143.)

KATSO MYÖS:
Flow-tila: sisällysluettelo

KIRJALLISET LÄHTEET:
Csikszentmihalyi, Mihaly. 2005. Flow - elämän virta - Tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu. Suomennos Ritva Hellsten. Tallinna: Rasalas Kustannus.

Flow-tila: virtaustilatoiminto

Virtaustilatoiminto (Flow-toiminto) on toimintaa, jonka kautta henkilö voi laajentaa kokemuksellisia rajojaan. Virtaustilatoiminto sisältää mahdollisuuden löytämisen elämykseen arkitietoisuudesta poikkeavassa tietoisuuden tilassa. (Csikszentmihalyi 2005, 114-116.)

Virtaustilatoimintoja ovat muun muassa leikit, rituaalit, taiteet ja urheilu. Roger Cauloisin mukaan maailman mielihyvää tuottavat toiminnot, pelit (virtaustilatoiminnot), jakaantuvat seuraaviin ryhmiin (aakkosjärjestyksessä):

1. aistitoiminnan muuttaminen (passivoi)
2. haasteiden voittaminen
3. satunnaisilmiöön perustuva ajanviete (passivoi)
4. roolinvaihto. (Csikszentmihalyi 2005, 114-116.)

Virtaustilatoiminnon aikana sen osallistujan todellisuus on arkitodellisuudesta erillinen kokemuksellinen todellisuus. Virtaustilatoiminnon yleisö kokee oman virtaustilansa. (Csikszentmihalyi 2005, 114-116.)

KATSO MYÖS:
Flow-tila: sisällysluettelo

KIRJALLISET LÄHTEET:
Csikszentmihalyi, Mihaly. 2005. Flow - elämän virta - Tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu. Suomennos Ritva Hellsten. Tallinna: Rasalas Kustannus.

Flow-tila: vapaa-aika

aa-aika on tarkoitettu sisäiseen uudistumiseen. Vapaa-ajan käyttö asioihin, jotka eivät mahdollista virtaustilakokemusta, on yhteiskunnallinen ja henkilökohtainen menetys. Henkilön tulisi ottaa vastuu sekä vapaa-ajastaan että työstään.(Csikszentmihalyi 2005, 234–236.)

Vapaa-ajan massateollisuuden tuottamat viihdepalvelut ovat heikko korvike virtaustilatoimintoille. Henkilön tulisi suunnata energiansa monimuotoistuvien haasteiden kohtaamiseen ja taitojen kehittämiseen. (Csikszentmihalyi 2005, 235.)

KATSO MYÖS:
Flow-tila: sisällysluettelo

KIRJALLISET LÄHTEET:
Csikszentmihalyi, Mihaly. 2005. Flow - elämän virta - Tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu. Suomennos Ritva Hellsten. Tallinna: Rasalas Kustannus.

Flow-tila: yksinolon ilo

Yksinäisyydestä selviytyminen edellyttää tarkkaavaisuuden ohjaamista rutiinien laatimisella. Tällöin henkilöllä on koko ajan tehtävä, johon suunnata ja keskittää tietoisuutensa. Näin yksinäisestä elämästä tulee jatkuva virtaustilakokemus. (Csikszentmihalyi 2005, 249–251.)

Yksinäisyydestä selviytymisen perusta on nähdä yksinolo mahdollisuutena saavuttaa tavoitteita, joita ei muuten olisi mahdollista saavuttaa. Organisoitu yksinäisyys voi olla hyvin monimuotoista ja tuottaa tämän taidoista ja itsekurista seuraavaa iloa. (Csikszentmihalyi 2005, 252–253.)

Yksinäisyydestä selviytymisen perusta on tarkkaavaisuuden kiinnittäminen tehtäviin, jotka antavat uusia taitoja ja tietoja. Tämä taito tulisi opetella mahdollisimman nuorena. Yksinäisyyttä ei tulisi käyttää asioihin, jotka eivät ole hyödyllisiä. (Csikszentmihalyi 2005, 248–249.)

KATSO MYÖS:
Flow-tila: sisällysluettelo

KIRJALLISET LÄHTEET:
Csikszentmihalyi, Mihaly. 2005. Flow - elämän virta - Tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu. Suomennos Ritva Hellsten. Tallinna: Rasalas Kustannus.

Flow-tila: kehon virtaustila

Kehon virtaustila on kehon fyysisten ominaisuuksien harjaannuttamisella ja käytöllä saavutettava virtaustilakokemus. Kehon virtaustilakokemuksen uudistaminen edellyttää virtaustilatoiminnon jatkuvaa monimuotoistamista. (Csikszentmihalyi 2005, 144–174.)

Virtaustilatoiminnossa mieli ja keho toimivat saman päämäärän saavuttamiseksi. Kehon virtaustila on mahdollista saavuttaa muun muassa seuraavissa kehollisissa toiminnoissa (aakkosjärjestyksessä):

1. jooga ja itämaiset taistelulajit
2. liikunta (mm. pantomiini, tanssi, teatteri ja urheilu)
3. makuaistin käyttö tarkkaan havainnointiin
4. musiikki
5. näköaistin käyttö tarkkaan havainnointiin
6. seksuaalisuus. (Csikszentmihalyi 2005, 144–174.)

Kehon virtaustilan edellytys on kehon toimintojen sisältämien mahdollisuuksien käyttöönotto ja kehittäminen. Mikäli kehoa ei harjoiteta, elämänlaatu (onnellisuus) ja sisäinen eheys jäävät alhaiselle tasolle. (Csikszentmihalyi 2005, 145.)

KATSO MYÖS:
Flow-tila: sisällysluettelo

KIRJALLISET LÄHTEET:
Csikszentmihalyi, Mihaly. 2005. Flow - elämän virta - Tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu. Suomennos Ritva Hellsten. Tallinna: Rasalas Kustannus.

Flow-tila: mielen virtaustila

Mielen virtaustila (Flow-tila) on ajattelukyvyn ominaisuuksien harjaannuttamisen ja käytön myötä saavutettava virtaustilakokemus. Mielen virtaustilakokemuksen uudistaminen edellyttää virtaustilatoiminnon jatkuvaa monimuotoistamista. (Csikszentmihalyi 2005, 175–208.)

Virtaustilatoiminnossa mieli ja keho toimivat saman päämäärän saavuttamiseksi. Mielen virtaustilan edellytykset ovat seuraavat asiat (aakkosjärjestyksessä):

1. ajatuksilla leikkiminen
2. hyvin harjoitettu muisti ja asioiden ulkoaopettelu
3. omavarainen mielen maailma ja ajatusvirtaan uppoutuminen
4. sisäisen symbolijärjestelmän omaksuminen (sanat ja niiden suhteet toisiin sanoihin). (Csikszentmihalyi 2005, 175–190.)

Mielen virtaustilatoimintoja ovat muun muassa filosofinen ajattelu, tieteellinen tutkimus, keskustelutaito, sanaleikit, lukeminen ja kirjoittaminen. Luova kirjoittaminen on yksi keino järjestää sisäistä maailmaa. (Csikszentmihalyi 2005, 175–205.)

Mielen virtaustilan edellytys on mielen symbolisten toimintojen sisältämien mahdollisuuksien käyttöönotto ja kehittäminen. Ilman sisäisesti motivoitunutta jatkuvaa oppimista henkilö on ulkopuolisten ajatusten ohjailtavissa. (Csikszentmihalyi 2005, 208.)

KATSO MYÖS:
Flow-tila: sisällysluettelo

KIRJALLISET LÄHTEET:
Csikszentmihalyi, Mihaly. 2005. Flow - elämän virta - Tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu. Suomennos Ritva Hellsten. Tallinna: Rasalas Kustannus.

Flow-tila: elämän tarkoitus

Elämän tärkein tarkoitus on päämäärä, joka antaa muille elämän osatavoitteille yhteisen suunnan eli teeman. Elämän päämäärän tulisi olla yhteisöllinen ja henkilökohtaisesti valittu. Määritelty elämän päämäärä ja siihen pyrkiminen voivat muuttaa koko elämän yhdeksi päättymättömäksi virtaustilakokemukseksi, joka on myös elämän tarkoitus. (Csikszentmihalyi 2005, 306–310 ja 329.)

Elämän kokonaistarkoitus on sen kolmesta osatarkoituksesta muodostuva. Elämän osatarkoitukset ovat toiminnan motiivi, itse toiminta ja toiminnan psyykkinen palkitsevuus:

1. "Elämän tarkoitus on tarkoitus, olipa se mikä tahansa, tulipa se mistä tahansa, elämälle antaa tarkoituksen yksi, kaiken kattava päämäärä."
2. Elämän tarkoitus on toteuttaa elämälle valittu päämäärä päättäväisillä teoillaan ja ponnisteluillaan
3. Elämän tarkoitus on ehyt tietoisuus eli virtaustila. (Csikszentmihalyi 2005, 311.)

"Joka tietää, mitä tahtoo ja toimii määrätietoisesti saadakseen sen, on ihminen jonka tunteet, ajatukset ja toiminta ovat keskenään yhdenmukaiset, ja siksi hän on myös saavuttanut sisäisen eheyden". Sisäinen eheys antaa sisäisen rauhan, ja henkilö ei käytä psyykkistä energiaansa tarpeettomiin asioihin (muun muassa pelko, epäilykset, katumus tai pelko). (Csikszentmihalyi 2005, 311.)

KATSO MYÖS:
Flow-tila: sisällysluettelo

KIRJALLISET LÄHTEET:
Csikszentmihalyi, Mihaly. 2005. Flow - elämän virta - Tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu. Suomennos Ritva Hellsten. Tallinna: Rasalas Kustannus.

Flow-tila: yu (pehmeys)

Yu on taon (oikean tien noudattaminen) synomyymi, joka on käännetty länsimaissa muun muassa sanoilla vaeltaminen, kulkeminen maata koskettamatta, lentäminen, uiminen ja virtaaminen. Taolainen oppinut Chuang Tzu (noin 1300 eKr.) piti yuta oikeana tapana elää. Yu voidaan kääntää (buddhalaisuus) myös sanalla pehmeys. (Csikszentmihalyi 2005, 218 ja Klemola 1996, 115.)

Yu tarkoittaa elämistä spontaanisti ja täysin omistautuneena tarkoitukselleen. Ulkoiset palkkiot eivät ole yussa motivaation lähteitä. (Csikszentmihalyi 2005, 218.) Zen-runo (buddhalaisuus)kuvaa zenin tavoittelemaa mielentilaa seuraavasti:

Kävellessäsi kävele,
Istuessasi istu,
ennen kaikkea, älä hoipertele.
(Klemola 1996, 51.)

Karatessa mielen pehmeys sallii kehon liikkeiden pehmeyden ja sitä kautta kovan (voima) vaistomaisen ja täydellisen hyödyntämisen. Pehmeys saavutetaan olemalla luonnollinen ja rento. Klemola 1996, 115-116.)

Yunin virtaavuus voidaan saavuttaa vaiheittaisella tarkkaavaisuuden keskittämisellä ja ympäristön toimintamahdollisuuksien hyödyntämisellä. Näistä seuraa taitojen kehittyminen ja monimuotoisten tehtäväkokonaisuuksien automatisoituminen. (Csikszentmihalyi 2005, 219-220.)

KATSO MYÖS:
Flow-tila: sisällysluettelo

KIRJALLISET LÄHTEET:
Csikszentmihalyi, Mihaly. 2005. Flow - elämän virta - Tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu. Suomennos Ritva Hellsten. Tallinna: Rasalas Kustannus.
Klemola, Timo. 1996. Karate-Do. Keuruu: Otava.

Flow-tila: stressinsieto

Stressinsieto perustuu henkilön psyykkisiin voimavaroihin, sosiaalisiin verkostoihin ja stressinsietostrategioiden käyttöön. Tehokkaat stressinsietostrategiat perustuvat luottavaiseen itsevarmuuteen, havaintojen keräämiseen muuttuneesta toimintaympäristöstä ja keskittymisestä tilanteen ratkaisemiseksi. (Csikszentmihalyi 2005, 284-299.)

Stressitilanne tulee muuttaa flow-tilanteeksi. Tämän vuoksi stressitilanteesta selviytymiseksi tulee:

1. asettaa tavoitteet itse
2. keskityttyä toimintaan
3. tarkkailla toimintaympäristön olennaisia muutoksia
4. nauttia välittömistä kokemuksista. (Csikszentmihalyi 2005, 299-306.)

Mielentilan hallinta on mahdollista vain jos henkilöllä on itsekuria ja päättäväisyyttä. Flow-tilan saavuttaminen edellyttää taitojen ja persoonallisuuden monimuotoisuuden kehittämistä. (Csikszentmihalyi 2005, 305.)

KATSO MYÖS:
Flow-tila: sisällysluettelo

KIRJALLISET LÄHTEET:
Csikszentmihalyi, Mihaly. 2005. Flow - elämän virta - Tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu. Suomennos Ritva Hellsten. Tallinna: Rasalas Kustannus.

Ongelmanratkaisuprosessi

Ongelmanratkaisuprosessi on vaiheittain etenevä ongelman aiheuttaman epätyydyttävän tilan poistamiseen pyrkivä työmenettely. Ongelmaratkaisun kannalta ovat tärkeitä muun muassa joustavuus, jäsentelytaito, luova ajattelu, näkemyksellisyys ja pitkäjänteisyys. (Vilkko-Riihelä 2001, 404–409 ja 739.)

Tutkija Graham Wallas on esittänyt ongelmanratkaisuprosessin nelivaiheisena osaprosessisarjana. Ongelmanratkaisun osaprosessien toiminnallinen sisältö on seuraava:

1. alkutilanneanalyysi: kerätään oleellinen tieto ja jäsennellään se
2. ratkaisutyö: määritellään ongelman lopullinen muoto ja etsitään ratkaisua
3. oivalluksen ilmaantuminen: havaitaan ratkaisun periaate
4. lopputilanneanalyysi: viimeistellään ratkaisun periaate ja raportoidaan se. (Vilkko-Riihelä 2001, 405–409.)

Ongelmanratkaisuprosessin jokainen vaihe voi sisältää tehottomuutta. Ongelmanratkaisuprosessin tehottomuuden syitä ovat muun muassa seuraavat asiat (aakkosjärjestyksessä):

1. jätetään ongelman sisältämä informaatio huomioimatta tai tulkitaan se väärin
2. käytetään ongelmanratkaisussa väärää (aiempaa) ongelmanratkaisumenetelmää
3. pelätään poiketa vakiintuneista ratkaisuista
4. tehdään ongelmanratkaisuyritykset väärin tai riittämättömin perustein
5. tunnetaan huonosti ongelmanratkaisuprosessin hallita
6. tunnetaan vähän ongelma-alueen ratkaisukeinoja (soveltamistaidon puute)
7. varataan ongelmanratkaisuun riittämättömästi aikaa. (Vilkko-Riihelä 2001, 404–409.)

Oivalluksella tarkoitetaan ratkaisun yllättävää esiinnousemista. Luovalla ajattelulla tarkoitetaan ongelman ratkaisemista niin, että tuloksena on ongelman ratkaiseva innovatiivinen lopputuote (innovaatio). Innovatiiviselle lopputuotteelle on ominaista poikkeaminen tilastollisesti ennustamattomalla tavalla aikaisemmista vastaavan toimi- tai elämänalan tuotteista. (Vilkko-Riihelä 2001, 739 ja 742.)

KATSO MYÖS:
Elämänhallinta
Menetykseen sopeutumisen kaksoisprosessimalli
Surutyö
Surutyö: luopumiseen suostuminen
Surutyön vaiheet
Surutyön vaiheet: kuoleva henkilö
Varman menestyksen kaava

KIRJALLISET LÄHTEET:
Vilkko-Riihelä, Anneli: 2001. Psyyke – psykologian käsikirja. Porvoo: WS Bookwell.

Surutyö: menetykseen sopeutumisen osa-alueet

Menetykseen sopeutumisen osa-alueet ovat me vainajan läheisen elämäntilanteeseen liittyvät muuttujat, jotka joko tukevat tai vaikeuttavat surutyöprosessien läpivientiä. Myös trauman voimakkuus on menetykseen sopeutumiseen vaikuttava sopeutumisen osa-alue. (Uusitalo 2007, 176–184.)

Surutyöprosessi suoritetaan menetykseen sopeutumisen osa-alueiden muodostamassa toimintaympäristössä. Kuolemantapauksen jälkeinen sopeutuminen sisältää muun muassa seuraavat muuttujat (aakkosjärjestyksessä):

1. aiemmat traumaattiset kokemukset
2. asiantuntijapalveluiden saatavuus ja laatu
3. fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi (toimintakyvyn säilyminen)
4. kuolemantapauksen kasvattava ulottuvuus
5. kuolemantapauksen merkityksellistäminen
6. kuolemantapauksen arvottaminen
7. kuormittavan elämäntilanteen kesto ja kasaantuvat koettelemukset
8. sosiaaliset verkostot
9. totuuden kohtaaminen
10. trauman voimakkuus
11. tunteet ja niiden käsittely. (Uusitalo 2007, 176–184.)

Surutyöprosessi sisältää samanaikaisesti henkilön elämänhallinnan palauttamisen osaprosessiin ja menetykseen sopeutumisen osaprosessin. Jälkimmäinen jakaantuu rinnakkaisiin menetyslähtöiseen surutyön osaprosessiin ja toipumislähtöiseen surutyön osaprosessiin. (Uusitalo 2007, 174 ja 184.)

KATSO MYÖS:
Elämänhallinta
Kuolemantapauksen traumatisoivuustaso
Menetykseen sopeutumisen kaksoisprosessimalli
Surutyö
Surutyö: luopumiseen suostuminen
Surutyö ja elämänhallinta
Surutyön vaiheet
Surutyön vaiheet: kuoleva henkilö
Traumaattisen surun tunnusmerkit
Taberman: "Minä elän, syksystä jouluun, kai" (11.9.2009)

KIRJALLISET LÄHTEET
Uusitalo, Tuula. 2008. Yli mahdottoman - Itsemurha ja läheinen. Helsinki: Edita.

Surutyö: luopumiseen suostuminen

Luopumiseen suostuminen on eräs surutyöprosessin keskeisistä tekijöistä. Luopumista pidetään surutyöprosessin vaikeimpana osaprosessina. (Laaninen 2007, 109.)

Luopumisen tarkoituksena on palauttaa henkilön elämänhallinta kuolemantapausta edeltävän ajan tasolle. Jokaisen surutyöprosessin aikana on luovuttava muun muassa seuraavista asioista (aakkosjärjestyksessä):

1. aiempi arki ja elämänpiiri
2. aiempi hyvin hallittu elämäntapa
3. aiempi todellisuus
4. fyysisen hyvinvoinnin tunne (osittain)
5. pääosin positiivisuuden hallitsema elämä
6. tunteiden ja hyvän olon tasapaino
7. täydellisen elämänhallinnan tunne. (Laaninen 2007, 109–110.)

Kun vainaja on henkilön puoliso, surutyöprosessin aikana on lisäksi luovuttava muun muassa seuraavista asioista (aakkosjärjestyksessä):

1. aiempi ystäväverkosto
2. aviopuolison rooli
3. parisuhde
4. parisuhteessa eläminen (yhdessä toimiminen ja kokeminen)
5. perhekeskeinen elämä. (Laaninen 2007, 110.)

Luopuminen vaatii tietoista päätöstä pysyvän epävarmuuden hyväksymisestä. Luopuminen tapahtuu päätöksillä, joilla korvataan kuolemantapausta edeltäneen elinajan valinnat muuttuneeseen elämäntilanteeseen sopivilla valinnoilla. (Laaninen 2007, 109–113.)

KATSO MYÖS:
Elämänhallinta
Kuolemantapauksen traumatisoivuustaso
Menetykseen sopeutumisen kaksoisprosessimalli
Surutyö
Surutyö: selviytymisvaihe
Surutyö ja elämänhallinta
Surutyön vaiheet
Surutyön vaiheet: kuoleva henkilö
Traumaattisen surun tunnusmerkit
Taberman: "Minä elän, syksystä jouluun, kai" (11.9.2009)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Laaninen, Tiina. 2007. Jäljellä muisto - Elämää puolison menettämisen jälkeen. Jyväskylä: Kirjapaja.

Surutyö: selviytymisvaihe

Surutyöprosessin selviytymisvaihe on surutyöprosessin viimeinen osaprosessi jossa surutyöprosessin läpikäyneen henkilö toimintakyky palautuu läheisen menettämisen jälkeen vähitellen tavanomaiselle tasolle. Selviytymisvaiheeseen siirtymisen edellytyksenä voidaan pitää läheisestä luopumisen (fyysinen ja psyykkinen) riittävän suurta loppuunsaattamista. (Laaninen 2007, 113-114.)

Surutyöprosessin selviytymisvaihetta voidaan henkilön kohdalta kuvata muun muassa seuraavilla asioilla (aakkosjärjestyksessä):

1. hallitsee omaa elämäänsä enemmän kuin aikaisemmin
2. hallitsee tunteitaan aikaisempaa paremmin
3. kykenee suuntaamaan mielenkiintoaan toimintaan ja sosiaalisiin suhteisiin
4. kysyy vähemmän neuvoja muilta
5. luottamus selviytymiseen kasvaa ja pelko yksinoloa kohtaan vähenee
6. oivaltaa mahdollisuutensa toipua surusta
7. tuntee itsensä vähemmän hylätyksi kuin aikaisemmin
8. tuntee sisäistä rauhaa
9. tuntee uudenlaista itsekunnioitusta. (Laaninen 2007, 114-115.)

Surutyöprosessin selviytymisvaihetta on kuvattu ilmaisuilla "suru on muuttunut lauhkeaksi", "havahtumiselta siihen, että on elossa" tai "pääsyksi nollapisteeseen." Surutyöprosessin selviytymisvaihe voi jatkua henkilön loppuelämän ajan. (Laaninen 2007, 113-114.)

KATSO MYÖS:
Elämänhallinta
Kuolemantapauksen traumatisoivuustaso
Menetykseen sopeutumisen kaksoisprosessimalli
Surutyö
Surutyö: luopumiseen suostuminen
Surutyö ja elämänhallinta
Surutyön vaiheet
Surutyön vaiheet: kuoleva henkilö
Traumaattisen surun tunnusmerkit
Taberman: "Minä elän, syksystä jouluun, kai" (11.9.2009)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Laaninen, Tiina. 2007. Jäljellä muisto - Elämää puolison menettämisen jälkeen. Jyväskylä: Kirjapaja.

Traumaattisen surun tunnusmerkit

Kuolemantapaukseen liittyvä suru voi olla traumaattinen. Surun ja traumaattisen surun erottamiseksi toisistaan voidaan arvioida seuraavia suruun liittyviä tekijöitä (Prigerson & Jacobs 2004). (Uusitalo 2007, 225.)

Traumaattisen surun lääketieteellinen diagnosointi on suoritettava Suomessa terveydenhuollon laillistetun terveydenhuollon ammattihenkilön toimesta. Tätä listaa ei ole tarkoitettu itsediagnoosivälineeksi.

Kriteeri A

1. henkilö on kokenut läheisen ihmisen kuoleman
2. kuolemasta seuraa vähintään kolme seuraavista oireista: Kuollutta koskevat mieleen tunkeuvat, tuskalliset ajatukset; vainajan ikävöinti; vainajan etsiminen; kuolemasta johtuva yksinäisyys.

Kriteeri B (Reaktioina kuolemaan vähintään neljä seuraavista oireista; oireet ovat jatkuvia ja voimakkaita):

1. tarkoituksettomuuuden ja hyödyttömyyden tunteet koskien tulevaisuutta
2. turtumuksen ja irrallisuuden tunteet tai tunneherkkyyden puute
3. vaikeus uskoa kuolemaa todeksi (esim. epäusko)
4. elämänkokeminen merkityksettömäksi ja tyhjäksi
5. tunne, että osa itsstä on kuollut
6. pirstoutunut käsitys maailmasta (esim. luottamuksen, turvallisuuden ja hallinan tunteen menettäminen)
7. kuolleen henkilön vahingollisen käyttäytymisen tai hänen oireidensa omaksuminen
8. voimakas kuolemaan liittyvä ärtyisyys, katkeruus ja viha

Kriteeri C

1. Häiriö (edellä mainitut oireet) on kestänys vähintään kaksi kuukautta

Kriteeri D

1. Häiriö aiheuttaa kliinisesti merkittävän haitan henkilön sosiaaliseen kanssakäymiseen, työssä selviytymiseen tai muuhun toimintaan. (Uusitalo 2007, 225)

Traumaattisen surun lääketieteellinen diagnosointi on suoritettava Suomessa terveydenhuollon laillistetun terveydenhuollon ammattihenkilön toimesta. Tätä listaa ei ole tarkoitettu itsediagnoosivälineeksi.

KATSO MYÖS:
Elämänhallinta
Kuolemantapauksen traumatisoivuustaso
Menetykseen sopeutumisen kaksoisprosessimalli
Surutyö
Surutyö: luopumiseen suostuminen
Surutyö: selviytymisvaihe
Surutyö ja elämänhallinta
Surutyön vaiheet
Surutyön vaiheet: kuoleva henkilö
Taberman: "Minä elän, syksystä jouluun, kai" (11.9.2009)

KIRJALLISET LÄHTEET
Uusitalo, Tuula. 2008. Yli mahdottoman - Itsemurha ja läheinen. Helsinki: Edita.

Ennakoiva surutyö

Ennakoiva surutyö on surutyöprosessi, joka on aloitettu ennen vainajan kuolemantapausta tai henkilön kuolemanuhan ilmaantumista. Ennakoivan surutyöllä valmistellaan vainajan tai kuolevan läheisiä kuolemantapauksen aiheuttamalle elämätilanteen muutokselle. Ennakoivan surutyön tulisi jatkua kuolemantapauksen jälkeen varsinaisena surutyöprosessina. (Härkönen 1989, 178–198.)

Ennakoivan surutyöprosessin loppuunsaattaminen voi johtaa siihen, että läheiset lopettavat yhteydenpidon kuolevaan, koska ovat henkisesti irrottautuneet kuolevasta. Yhteydenpidon laiminlyönti voi myös olla tapa säästää itseään kuolevan tuottamalta emotionaaliselta kivulta. (Härkönen 1989, 182–183.)

Kuolemantapauksen vaikutus läheisten elämään riippuu muun muassa sen ajankohdasta (kuoleva ja perhe), kuolinsyystä, roolista (perhe ja yhteisö), varautumisesta kuolemantapaukseen ja läheisten mukautumistaidoista. Ennakoiva surutyöprosessi voi helpottaa siirtymistä muuttuneeseen elämäntilanteeseen. (Härkönen 1989, 178-179.)

KATSO MYÖS:
Elämänhallinta
Kuolemantapauksen traumatisoivuustaso
Menetykseen sopeutumisen kaksoisprosessimalli
Surutyö
Surutyö: luopumiseen suostuminen
Surutyö: selviytymisvaihe
Surutyö ja elämänhallinta
Surutyön vaiheet
Surutyön vaiheet: kuoleva henkilö
Traumaattisen surun tunnusmerkit
Taberman: "Minä elän, syksystä jouluun, kai" (11.9.2009)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Härkönen, Leena. 1989, Lähestyvä kuolema. Porvoo: WSOY

Surutyön vaiheet: kuoleva henkilö

Surutyötä voidaan nimittää myös kuolemisen kriisiksi. Eri tutkijat ovat jakaneet kuolevan henkilön surutyöprosessin muun muassa seuraavilla tavoilla:

Fink (1967)

1. shokki ja stressi
2. puolustusmekanismien käyttö
3. hyväksyminen - uusi stressi
4. adaptaatio ja muutos. (Härkönen 1989, 144.)

Hellberg (ei tutkija vaan pastori)

1. shokki - kieltäytyminen ja kieltäminen - pakoyritys - paniikki
2. suru - viha - syyllisyys - masennus
3. kaupankäynti - katkeruus - romahtaminen
4. toivo - "stoalainen rauhallisuus" - epätoivo
5. hyväksyminen - alistuminen - kivettyminen. (Fried 1988, 51.)

Hägglund (1977)

1. shokkivaihe
2. suruvaihe (kaipaava suru ja kiukku)
3. tyhjyys
4. mukautuminen
5. luovuus. (Härkönen 1989, 144.)

Kuber-Ross (1969)

1. shokki ja kieltäminen
2. viha
3. kaupankäynti
4. masennus ja suru
5. hyväksyminen. (Härkönen 1989, 144.)

Nighswonger (1970)

1. shokkidraama (kieltäminen tai paniikki)
2. tunteiden draama (katharsis tai depressio)
3. neuvotteludraama (kaupankäynti tai loppuunmyynti)
4. kuoleman tunnustamisen draama (toivo tai epätoivo)
5. sitoutumisen draama (hyväksyminen tai alistuminen)
6. päätösdraama (täyttymys tai epätoivoinen avuttomuus). (Härkönen 1989, 144.)

Ovarnström (1978)

1. kieltäminen tai ymmärtäminen
2. kapina tai alistuminen
3. hyväksyminen tai protestointi
4. toivo tai luopuminen
5. elämänhalu tai kuoleman toivominen
6. minän eheys tai hajoaminen
7. ihmisarvo tai sen menettäminen (arvottomuus)
8. aika
9. turvallisuus tai turvattomuus
10. psykososiaalinen elämä tai kuolema. (Härkönen 1989, 144.)

Oman kuolemansa hyväksymisenä pidetään muun muassa jäljellä olevän eläman käyttämistä elämiseen tai käytännön toimiin. Myös omaan hiljaisuutensa vetäytyminen katsotaan hyväksi surutyöprosessin päätökseksi. (Härkönen 1989, 159-161.)

KATSO MYÖS:
Surutyö: luopumiseen suostuminen
Surutyö: selviytymisvaihe

KIRJALLISET LÄHTEET:
Fried, Anne. 1988. Lempeän kuoleman tyyssija - Raportti saattohoidosta.
Härkönen, Leena. 1989, Lähestyvä kuolema. Porvoo: WSOY.

Surutyö ja elämänhallinta

Elämänhallinta on tunne, joka kuvaa yksilön mielikuvaa siitä, kuinka paljon hän voi vaikuttaa omaan toimintaansa, itseään koskeviin tapahtumiin ja toimintaympäristöönsä. Elämänhallinnan osa-alueet ovat mielen, kehon ja sosiaalisten suhteiden hallinta. (Vilkko-Riihelä 2001, 570.)

Elämänhallinnan osa-alueet voidaan myös jaotella seuraavasti: fyysinen, hengellinen, psyykkinen ja sosiaalinen elämänhallinta. Eri elämänhallinnan osa-alueet ovat vuorovaikutuksessa keskenään ja ne muodostavat yhdessä henkilön persoonallisuuden kanssa kokonaisuuden. (Härkönen 1989, 8–10.)

Oman kuolemansa kohtaaminen ja surutyö (viimeinen kehityskriisi) tapahtuvat yksilön omaksuman elämänhallinnan tunteen tuottaneiden elämäntaitojen kautta. Kukin henkilö kokee oman kuolemansa eri tavalla. (Härkönen 1989, 9 ja 141–143.)

KATSO MYÖS:
Elämänhallinta
Ennakoiva surutyö
Menetykseen sopeutumisen kaksoisprosessimalli
Surutyö
Surutyö: luopumiseen suostuminen
Surutyö: selviytymisvaihe
Surutyön vaiheet
Traumaattisen surun tunnusmerkit
Taberman: "Minä elän, syksystä jouluun, kai" (11.9.2009)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Härkönen, Leena. 1989, Lähestyvä kuolema. Porvoo: WSOY.
Vilkko-Riihelä, Anneli: 2001. Psyyke - psykologian käsikirja. Porvoo: WS Bookwell.

Harjoitus 26.9.2009

8 km ja teho 1/5. Merikosken voimalaitoksen padon nousussa punaiseen toppatakkiin pukeutunut polkupyörällä köpöttelevä kiilava mumma lähtee ohittamaan ylämäessä.

Kiilaavasta mummasta loppui 5 metrin jälkeen vääntö, ja juoksija ohitti kyseisen polkupyörällä köpöttelijän. Ei kiilaava mumma ollut ollenkaan tyytyväinen, ei. Tästäkin huolimatta, jatketaan harjoituksia.

T.T: Unohtaa kaikki, ja mennä pois

Kammioon öiseen kuuluvat mustat tuulet
Sanoja eilisen etsivät, niin sä luulet.
Kasteen aamun vielä tuntee vois:
Unohtaa kaikki, ja mennä pois.

Hietakehdon uneen kulkemaan
Sanojain hiljaisuuteen kutsutaan.
Tiimalasi yks', ei toista ois,
Tuuli mun uuteen tuulee tois.

Sade kantaa hymyn synkän joen,
Pesee tään mustan, pelon, noen
Kasteen aamun vielä tuntee vois:
Unohtaa kaikki, ja mennä pois. ((c) paidaton juoksija oulu)

KATSO MYÖS:
Elämänhallinta
Kuolemantapauksen traumatisoivuustaso
Menetykseen sopeutumisen kaksoisprosessimalli
Surutyö
Surutyön vaiheet
Taberman: "Minä elän, syksystä jouluun, kai" (11.9.2009)
T.T: Julma viestintä (16.9.2009)
T.T: Die Hard 200 (17.9.2009)
T.T: Teot kauneimmat rakkaudesta tehtiin (19.9.2009)
T.T: Tää sankarten sairaus (22.9.2009)
T.T: Hehku putoavan tähden (27.9.2009)

T.T: Hehku putoavan tähden

Elämää saa lööpistä (27.9.2009) illoin lukee,
Lääkkeet pöhöttävät, ystävä tukee.
Sarastusta etsimään lähden.
Hehku jää putoavan tähden.

Toivo siis, meillä unelmat on samat:
Kestää onni, selviytyä lamat.
Askel kerrallaan kuljen lopun matkaa,
Yö ympäröi polun, jolla jatkaa.

Kuu hiljainen ei aikaansa kiellä:
"Miten yksin sä tarkenet siellä?"
Elämää saa lööpistä (27.9.2009) illoin lukee,
Lääkkeet pöhöttävät, ystävä tukee. ((c) paidaton juoksija oulu)

KATSO MYÖS:
Elämänhallinta
Kuolemantapauksen traumatisoivuustaso
Menetykseen sopeutumisen kaksoisprosessimalli
Surutyö
Surutyön vaiheet
Taberman: "Minä elän, syksystä jouluun, kai" (11.9.2009)
T.T: Julma viestintä (16.9.2009)
T.T: Die Hard 200 (17.9.2009)
T.T: Teot kauneimmat rakkaudesta tehtiin (19.9.2009)
T.T: Tää sankarten sairaus (22.9.2009)
(Tutkimus)matkan rakenne

Kuolemantapauksen traumatisoivuustaso

Kuolemantapauksen traumatisoivuustaso on kuolemantapaukseen liittyvien tekijöiden yhteisvaikutuksesta muodostuva läheisen kokeman surun määrän likimääräinen arvio. Luokittelun on esittänyt Atle Dyregrov 1994 kirjassa Katastrofipsykologian perusteet. (Uusitalo 2007, 21–22.)

Kuolemantapauksen traumatisoivuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa henkilön surutyöprosessin vaihe ja läsnäolo kuoleman tapahtuessa sekä vainajan elämänvaihe ja kuolinsyy. Kuolemantapauksen traumatisoivuustaso voidaan arvioida muun muassa seuraavasti (lievimmästä voimakkaimpaan):

1. elämänvaiheeseen sisältyy kuolema, läheinen on aloittanut surutyöprosessin (ennakoiva surutyö)
2. elämänvaiheeseen sisältyy kuolema, läheinen ei ole aloittanut surutyöprosessia
3. elämänvaiheeseen ei tavallisesti sisälly kuolema, kuolinsyy sairaus, läheinen ei ole paikalla
4. elämänvaiheeseen ei tavallisesti sisälly kuolema, kuolinsyy onnettumuus, läheinen ei ole paikalla
5. elämänvaiheeseen ei tavallisesti sisälly kuolema, kuolinsyy itsemurha tai murha, läheinen ei ole paikalla
6. elämänvaiheeseen ei tavallisesti sisälly kuolema, kuolinsyy akuutti sairaus, läheinen on läsnä kuoleman tapahtuessa
7. elämänvaiheeseen ei tavallisesti sisälly kuolema, kuolinsyy itsemurha tai murha, läheinen on läsnä kuoleman tapahtuessa
8. elämänvaiheeseen ei tavallisesti sisäly kuolema, kuolinsyy onnettomuus, läheinen on läsnä kuoleman tapahtuessa. (Uusitalo 2007, 22.)

Onnettomuudella voidaan tarkoittaa myös suuronnettomuutta (Uusitalo 2007, 22). Luettelon kohdissa 3–8 ilmauksella "elämänvaiheeseen ei tavallisesti sisälly kuolema" tarkoitetaan ihmisten arkikäsityksen mukaista mielikuvaa elämänvaiheesta.

KATSO MYÖS:
Elämänhallinta
Ennakoiva surutyö
Menetykseen sopeutumisen kaksoisprosessimalli
Surutyö
Surutyö: luopumiseen suostuminen
Surutyö: selviytymisvaihe
Surutyön vaiheet
Traumaattisen surun tunnusmerkit
Taberman: "Minä elän, syksystä jouluun, kai" (11.9.2009)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Uusitalo, Tuula. 2008. Yli mahdottoman - Itsemurha ja läheinen. Helsinki: Edita.

Menetykseen sopeutumisen kaksoisprosessimalli

Menetykseen sopeutumisen kaksoisprosessimalli on Margaret Stroeben ja Henk Shutin eri suruteorioista laatima suruselviytymisen prosessimalli, jossa surua käsitellään arjen kokemuksen kautta vuoroin menetyslähtöisesti ja vuoroin toipumislähtöisesti. Mallin mukaan surusta voi ajan myötä toipua. (Uusitalo 2007, 173–174.)

Menetyslähtöinen surutyö sisältää perinteisen surutyökäsitteen. Menetyslähtöiseen surutyöhön kuuluvat seuraavat asiat (aakkosjärjestyksessä):

1. sopeuttavien muutosten kieltäminen/välttäminen
2. suhteiden/siteiden katkaiseminen/vainajasta irrottautuminen
3. surun tunkeutuminen
4. surutyö. (Uusitalo 2007, 173–174.)

Toipumislähtöinen surutyö sisältää aktiivisen surutyökäsitteen. Toipumislähtöiseen surutyöhön kuuluvat seuraavat asiat (aakkkosjärjestyksessä):

1. keskittyminen elämän muutoksiin
2. kääntyminen pois surusta
3. surun välttäminen/kieltäminen
4. uudet roolit/identiteetit/ihmissuhteet
5. uusien asioiden tekeminen. (Uusitalo 2007, 173-174.)

Susan Nolen-Hoekseman näkemyksen mukaan kielteisiin tunteisiin lukkiutuminen estää surutyöprosessin. Kielteisistä tunteista kiinnipitäminen on suhteellisen pysyvä yksilöllinen ominaisuus. (Uusitalo 2007, 175–176.)

Prosessiajattelun mukaisesti surutyöllä ei ole päätepistettä. Suruselviytymisen kaksoisprosessimalli pitää ajatuksen, että surutyöprosessi on luonteeltaan yksilöllinen. Henkilö ei voi tietoisesti valita menetyslähtöisen ja toipumislähtöisen surutyön menettelytapoja suruprosessinsa aikana. (Uusitalo 2007, 174–175.)

KATSO MYÖS:
Elämänhallinta
Ennakoiva surutyö
Kuolemantapauksen traumatisoivuustaso
Surutyö
Surutyö: luopumiseen suostuminen
Surutyö: Selviytymisvaihe
Surutyön vaiheet
Taberman: "Minä elän, syksystä jouluun, kai" (11.9.2009)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Uusitalo, Tuula. 2008. Yli mahdottoman - Itsemurha ja läheinen. Helsinki: Edita.

Syntipukki

Syntipukki on syytön sijaiskärsijä, joka joutuu väkivaltaisen henkilön vihamielisen sanallisen tai fyysisen käyttäytymisen kohteeksi. Väkivaltainen henkilö heijastaa (näkee omat kielteiset tunteensa) syntipukin ominaisuuksina. (Vilkko-Riihelä 2001, 37, 728 ja 749.)

Väkivaltainen henkilö valitsee syntipukiksi tavallisesti sosiaalisesti tai ulkoisesti itseään heikommassa asemassa olevan (esimerkiksi Natsisaksan juutalaisvaino). Syntipukki-toimintatapa on yksi defenssimekanismi (epäkypsä psyykkisen itsesäätelyn menetelmä). (Vilkko-Riihelä 2001, 37, 728 ja 749.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Vilkko-Riihelä, Anneli: 2001. Psyyke - psykologian käsikirja. Porvoo: WS Bookwell.

Elämänhallinta

Elämänhallinta on tunne, joka kuvaa yksilön mielikuvaa siitä, kuinka paljon hän voi vaikuttaa omaan toimintaansa, itseään koskeviin tapahtumiin ja toimintaympäristöönsä. Elämänhallinnan osa-alueet ovat mielen, kehon ja sosiaalisten suhteiden hallinta. (Vilkko-Riihelä 2001, 570.)

Elämänhallinta pohjautuu elämän tasapainoon. Elämänhallinnan tunteen säilymisen kannalta tärkeää on yksilön taito sopeutua muutoksiin, jotka tapahtuvat hänessä itsessään ja hänen toimintaympäristössään. Onnistunut sopeutuminen voi lisätä yksilön kykyä selviytyä myös tulevista muutoksista. (Härkönen 1989, 9.)

Kuolema kohtaaminen ja surutyö tapahtuvat yksilön omaksuman elämänhallinnan tunteen tuottaneiden elämäntaitojen kautta. Surutyön onnistuminen on todennäköistä, jos henkilön persoonallinen eheys on hyvä, koska hänellä on silloin mahdollisuus sopeutua elämän loppumiseen. Persoonaltaan rikkonaisen tai fyysisiä tuskia kokeva henkilön surutyöprosessi voi jäädä toteutumatta. (Härkönen 1989, 9.)

Tunne elämänhallinnasta on yksilön toimintakyvyn säilyttämisen kannalta tärkeä. Elämänhallinnan sisältämä selviytymisen odotuksen tulisi perustua henkilön todellisiin kykyihin eri elämänhallinnan osa-alueilla. Kuolema on elämän osa-alue, jota ei voi hallita. (Vilkko-Riihelä 2001, 570 ja 579.)

KATSO MYÖS:
Ennakoiva surutyö
Kuolemantapauksen traumatisoivuustaso
Menetykseen sopeutumisen kaksoisprosessimalli
Surutyö
Surutyö: luopumiseen suostuminen
Surutyö: Selviytymisvaihe
Surutyön vaiheet

KIRJALLISET LÄHTEET:
Härkönen, Leena. 1989, Lähestyvä kuolema. Porvoo: WSOY.
Vilkko-Riihelä, Anneli: 2001. Psyyke - psykologian käsikirja. Porvoo: WS Bookwell.

Surutyön vaiheet

Surutyö on yksilöllinen voimakkaan stressin tuottaman surun ratkaisukeinojen (surureaktioiden) kokonaisuus, jonka tavoitteena on alentaa surustressi yksilön kannalta siedettävälle tasolle kohtaamalla suru. (Fried 1988, 50-52, Uusitalo 2007, 85-87 ja Vilkko-Riihelä 2001, 564-566 ja 578-579.)

Surutyön prosessi jakaantuu surustressitilanteissa surustressin pääkohteen (kuoleva tai kuolleen lähin omainen) ja surustressin pääkohteen läheisen suruselviytymisprosessiin. Suruprosessiin liittyvät tunteet ja selviytymismenetelmät ovat samantyyppisiä henkilöstä riippumatta. (Fried 1988, 50-52 ja ja Vilkko-Riihelä 2001, 564-566 ja 578-579.)

Surutyöhön liittyviä perustunteita ovat tavallisesti suru, viha ja pelko (muut perustunteet ovat hämmennys, inho ja ilo). Suruprosessiin liittyviä johdannaistunteita voivat olla muun muassa alistuneisuus, katkeruus, kyynisyys, syyllisyys, toivottomuus, vihamielisyys ja välinpitämättömyys. Tunteiden vaihtelu voi olla nopeaa ja ennakoimatonta tai tunteiden ilmaiseminen voidaan myös tukahduttaa tai kieltää. (Fried 1988, 50-52 ja ja Vilkko-Riihelä 2001, 564-566 ja 578-579.)

Suruprosessin aikana henkilö voi pyrkiä säilyttämään psyykkisen itsesäätelyn hallinnan joko puolustusmekanismeilla tai aktiivisella puolustuksella (coping). Puolustusmekanismeja ovat muun muassa kieltäminen, lohkominen, kaikkivoipaisuus, selittely (järkeistäminen), samastuminen, korvikkeet (kompensaatio tai sublimaatio), tiedostamaton torjunta, taantuma ja todellisuuspako sekä reaktionmuodostus. (Vilkko-Riihelä 2001, 36-40, 565 ja 728.)

Psyykkisen selviytymisen aktiivisen puolustuksen (coping) menetelmät ovat joko ajattelukeskeisiä tai toimintakeskeisiä. Aktiivisen puolustuksen menetelmiä ovat emotionaaliset, kognitiiviset, sosiaaliset ja toiminnalliset menetelmät. Puolustusmekanismi ja aktiivisen puolustuksen menetelmä voivat muistuttaa ulkoisesti toisiaan(esimerkiksi asioiden selkeyttäminen tiedonhankinnalla muistuttaa selittelyä). (Vilkko-Riihelä 2001, 35-37.)

Suruprosessin alkaa kuolemanuhkan tai kuolemantapauksen tietoonsaamishetkellä. Tämän jälkeen alkaa suruprosessi. Suruprosessi päätyy kuolevalla henkilöllä tajunnan alenemiseen ja kuolemaan. Kuolleen henkilön läheisen henkilön suruprosessi voi kestää koko hänen loppuelämänsä ajan. Eloon jääneen läheisen oma kuolemanuhka käynnistää uuden suruprosessin. Henkilö voi kokea surustressin johdosta menettää psyykkisen ja fyysisen toimintakykynsä. (Fried 1988, 50-52 ja ja Vilkko-Riihelä 2001, 564-566 ja 578-579.)

KATSO MYÖS:
Elämänhallinta
Ennakoiva surutyö
Kuolemantapauksen traumatisoivuustaso
Menetykseen sopeutumisen kaksoisprosessimalli
Surutyö
Surutyö: luopumiseen suostuminen
Surutyö: Selviytymisvaihe
Traumaattisen surun tunnusmerkit

KIRJALLISET LÄHTEET:
Fried, Anne. 1988. Lempeän kuoleman tyyssija - Raportti saattohoidosta. Keuruu: Otava.
Uusitalo, Tuula. 2008. Yli mahdottoman - Itsemurha ja läheinen. Helsinki: Edita.
Vilkko-Riihelä, Anneli: 2001. Psyyke - psykologian käsikirja. Porvoo: WS Bookwell.

(Tutkimus)matkan rakenne

Juoksuharjoitukseen (tai surutyöhön) voidaan soveltaa (tutkimus)matkan rakennetta. (Tutkimus)matkan vaiheet ovat (peräkkäisessä järjestyksessä):

1. valmistellaan matka (tiedon keruu, tavoitteiden asettaminen)
2. tehdään havaintoja matkan aikana
3. merkitään havainnot muistiin matkan jälkeen
4. opitaan havainnoista ja jaetaan ne. (Mattinen & Sierla 2009, 17 ja 35.)

(Tutkimus)matkan tekemistä koskevia sananlaskuja ovat muun muassa seuraavat:

1. "Vaikka ihminen eläisi satavuotiaaksi, hänen voi sanoa kuolleen nuorena, ellei hän elämänsä aikana ole kyennyt toteuttamaan suurimpia unelmiaan." (mukaillen Songshu)
2. "Kaikilla matkoilla on salaisia päämääriä, joista matkaaja ei ole tietoinen." (Martin Buber)
3. "Hyvällä matkaajalla ei ole tiukkoja suunnitelmia eikä hän kiirehdi perille pääsyä." (Laozi)
4. "Ei ole jokea tai jyrkännettä, joka voisi keskeyttää matkanteon." (mukaillen)
5. "Koirien haukkuminen ei estä tiellä kulkemista mutta jos kadotat keppisi, koirat käyvät kimppuusi." (mukaillen)
6. "Paljon matkustanut on myötätuntoinen muita matkalla olevia kohtaan."
7. "Todellinen löytöretki ei koostu uusien maisemien etsimisestä, vaan siitä, että näkee uusin silmin." (Marcel Proust)
8. "Mikään ei ole niin ihmeellisen vierasta kuin se tuttuus, joka paljastuu matkan päätyttyä." (Cynthia Ozick).
9. "Ah ! Les voyages. /../ Que c'est beau, les voyages" ("Ah, jokainen matka on kaunis!" trad. paidaton juoksija oulu). (Leveque 1959, hakupäivä 26.9.2009, Mattinen & Sierla 2009, 153, 19, 9 ja 193 sekä Seppälä 2006, 122, 124, 224, 228, 229 ja 233)

Matkan aloittamista pidetään matkan tekemistä vaikeampana. Matkaa tehdessä ei voi välttyä kompastumiselta, mutta kompastuminen voi estää kaatumisen. Matkan tekoa ei ole syytä keskeyttää ja, kun kaatuu, on noustava ylös ja otettava opiksi. (Seppälä 2006, 223-233.)

KATSO MYÖS:
Surutyö

KIRJALLISET LÄHTEET:
Mattinen, Hannu & Sierla, Sinikka. 2009. Tutkimusmatka lojaliteettimarkkinointiin - Kuinka edelläkävijät uudistavat markkinointikäytäntöjä. Helsinki: Talentum.
Seppälä, Pertti (toim.) 2006. Kiinalaista elämänviisautta. Suomentanut Pertti Seppälä. Ei julkaisupaikkaa: Memfis Books.

SÄHKÖISET LÄHTEET:
Abazada.com. Les Paroles de Chansons. Les voyages; Paroles et Musique: R. Leveque. http://paroles.abazada.com/chanson,les-voyages,23968.htm. Hakupäivä 26.9.2009.
Barbara. Les voyages. http://www.frmusique.ru/texts/b/barbara/voyages.htm. Hakupäivä 26.9.2009.

Surutyö

Surutyö on yksilöllinen voimakkaan stressin tuottaman surun ratkaisukeinojen (surureaktioiden) kokonaisuus, jonka tavoitteena on alentaa surustressi yksilön kannalta siedettävälle tasolle kohtaamalla suru. (Fried 1988, 50-52, Uusitalo 2007, 85-87 ja Vilkko-Riihelä 2001, 564-566 ja 578-579.)

Surutyön sisältö on yksilöllinen. Surutyöhön kuuluvia asioita voivat olla muun muassa seuraavat seikat (aakkosjärjestyksessä):

1. elämän mielekkyyden kyseenalaistaminen
2. fyysiset ja psykosomaattiset oireet
3. itsesuojelun tarve
4. menetyksen todentuminen
5. turvattomuus
6. yhteisölliset reaktiot. (Uusitalo 2007, 86-87.)

Surustressi aiheuttaa elimistön stressihormonitason nousun. Mikäli kuolemanuhka on lopullinen (ei poistu), suruselviytymisen strategioita elämänhallinnan tunteen palauttamiseksi voivat olla muun muassa seuraavat menettelyt (aakkosjärjestyksessä):

1. aktiivinen toiminta tai ihmissuhteet
2. alkoholisoituminen tai muu päihteiden käyttö
3. elämänhallinnan murtuminen (surustressin tasoa ei saada alennettua)
4. psyykkisen itsesäätelyn hallinta keskittymällä defenssimekanismeihin
5. psyykkisen itsesäätelyn hallinta keskittymällä tehtäviin tai tunteiden käsittelyyn
6. sopeutuminen (täydellisenä tai osittaisena)
7. vetäytyminen passiivisuuteen
8. vetäytyminen yksinäisyyteen. (Vilkko-Riihelä 2001, 565 ja 579.)

Surutyö etenee yleensä asteittain ja sitä voi helpottaa elämän tarkoituksen määrittäminen ja elämän eräiden osa-alueiden (muun muassa kuolema) kontrolloimattomuuden hyväksyminen. Samantyyppisistä asioita aiheutunut surutyö voi kestää eri henkilöillä eri aikoja. Surutyö voidaan nähdä eräänlaisena ihmisen itsesuojeluvaiston tuottamana kehitysprosessina jonka alkuna on kuolemanpelko. (Fried 1988, 51 ja Vilkko-Riihelä 2001, 579.)

KATSO MYÖS:
Elämänhallinta
Ennakoiva surutyö
Kuolemantapauksen traumatisoivuustaso
Menetykseen sopeutumisen kaksoisprosessimalli
Surutyö: luopumiseen suostuminen
Surutyö: Selviytymisvaihe
Surutyön vaiheet
Traumaattisen surun tunnusmerkit
Taberman: "Minä elän, syksystä jouluun, kai" (11.9.2009)
(Tutkimus)matkan rakenne

KIRJALLISET LÄHTEET:
Fried, Anne. 1988. Lempeän kuoleman tyyssija - Raportti saattohoidosta. Keuruu: Otava.
Uusitalo, Tuula. 2008. Yli mahdottoman - Itsemurha ja läheinen. Helsinki: Edita.
Vilkko-Riihelä, Anneli: 2001. Psyyke - psykologian käsikirja. Porvoo: WS Bookwell.

Ekblomin harjoittelu 1983-84 (%-jakauma)

Tommy Ekblom on suomalainen keskimatkojen (este)juoksija. Taulukossa on esitetty Ekblomin harjoittelun jakautuminen eri teholuokkiin harjoitusvuoden eri vaiheissa.

Käytetyt lyhenteet:
aer-pk = aerobinen peruskestävyyden harjoittelu
p-vk = pitkän vauhtikestävyyden harjoittelu
l-vk = lyhyen vauhtikestävyyden harjoittelu
e-vk = erikoisvauhtikestävyyden harjoittelu.

Harjoitusjakso	aer-pk %	p-vk %	l-vk %	e-vk %
Lokakuu 1983	98,1	4,6	2,3	0
Marraskuu 1983	86,4	10,2	3,4	0
Joulukuu 1983	84,4	9,2	5,7	0,7
Tammikuu 1984	85,6	8,1	4,5	0,8
Helmikuu 1984	84,7	9,9	3,8	1,5
Maaliskuu 1984	76,0	21,2	1,9	1,0
Huhtikuu 1984	73,0	19,7	6,2	1,1
Toukokuu 1984	75,2	14,9	8,0	1,9
Kesäkuu 1984	81,8	7,8	6,5	3,9
Heinäkuu 1984	78,8	11,1	7,1	3,0
Elokuu 1984	78,1	10,9	7,8	3,1
Syyskuu 1984	68,3	20,0	10,0	1,7
Kausi 1983-84 (keskiarvo)	81,1	12,2	5,3	1,4

(Vuorimaa & Seppänen 1986, 150.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Vuorimaa, Timo & Seppänen, Leevi. 1986. Kestävyysjuoksuvalmennus. Kaarina: Suomen Urheiluliitto.

Ekblomin harjoittelu 1983-84 (km-jakauma)

Tommy Ekblom on suomalainen keskimatkojen (este)juoksija. Taulukossa on esitetty Ekblomin harjoittelun jakautuminen eri teholuokkiin harjoitusvuoden eri vaiheissa.

Käytetyt lyhenteet:
aer-pk = aerobisen peruskestävyyden harjoittelu
p-vk = pitkän vauhtikestävyyden harjoittelu
l-vk = lyhyen vauhtikestävyyden harjoittelu
e-vk = erikoisvauhtikestävyyden harjoittelu

Harjoitusjakso (km-määrä)	aer-pk km	p-vk km	l-vk km	e-vk km
Lokakuu 1983 (435)	425	20	10	0
Marraskuu 1983 (735)	635	75	24	0
Joulukuu 1983 (705)	595	65	40	5
Tammikuu 1984 (660)	565	60	30	5
Helmikuu 1984 (655)	555	65	25	10
Maaliskuu 1984 (520)	395	110	10	5
Huhtikuu 1984 (610)	445	120	38	7
Toukokuu 1984 (625)	470	93	50	12
Kesäkuu 1984 (385)	315	30	25	15
Heinäkuu 1984 (495)	390	55	35	15
Elokuu 1984 (320)	250	35	25	10
Syyskuu 1984 (300)	205	60	30	5
Kausi 1983-84 (6445)	5225	788	343	89

(Vuorimaa & Seppänen 1986, 150.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Vuorimaa, Timo & Seppänen, Leevi. 1986. Kestävyysjuoksuvalmennus. Kaarina: Suomen Urheiluliitto.

Keskitalon harjoittelu 1983-84 (%-jakauma)

Sinikka Keskitalo on suomalainen naismaratonjuoksija. Taulukossa on esitetty Keskitalon harjoittelun jakautuminen eri teholuokkiin harjoitusvuoden eri vaiheissa. Kauden valintakilpailu on huhtikuussa ja pääkilpailu elokuussa.

Käytetyt lyhenteet:
aer-pk = aerobinen peruskestävyyden harjoittelu
p-vk = pitkän vauhtikestävyyden harjoittelu
l-vk = lyhyen vauhtikestävyyden harjoittelu
e-vk = erikoisvauhtikestävyyden harjoittelu.

Harjoitusjakso	aer-pk %	p-vk %	l-vk %	e-vk %
Lokakuu 1983	76,0	17,6	6,4	0
Marraskuu 1983	84,2	12,5	3,3	0
Joulukuu 1983	81,8	12,6	5,7	0
Tammikuu 1984	85,0	10,5	4,5	0
Helmikuu 1984	85,4	12,2	1,6	0,8
Maaliskuu 1984	85,7	11,3	2,1	0,9
Huhtikuu 1984	79,1	15,1	4,8	0,9
Toukokuu 1984	83,0	9,0	6,7	1,4
Kesäkuu 1984	76,5	13,4	8,0	2,1
Heinäkuu 1984	76,7	18,8	4,1	0,4
Elokuu 1984	73,3	22,9	3,8	0
Syyskuu 1984	74,0	21,0	4,8	0,3
Kausi 1983-84 (keskiarvo)	80,4	14,3	4,7	0,6

(Vuorimaa & Seppänen 1986, 151.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Vuorimaa, Timo & Seppänen, Leevi. 1986. Kestävyysjuoksuvalmennus. Kaarina: Suomen Urheiluliitto.

Keskitalon harjoittelu 1983-84 (km-jakauma)

Sinikka Keskitalo on suomalainen naismaratonjuoksija. Taulukossa on esitetty Keskitalon harjoittelun jakautuminen eri teholuokkiin harjoitusvuoden eri vaiheissa. Kauden valintakilpailu on huhtikuussa ja pääkilpailu elokuussa.

Käytetyt lyhenteet:
aer-pk = aerobisen peruskestävyyden harjoittelu
p-vk = pitkän vauhtikestävyyden harjoittelu
l-vk = lyhyen vauhtikestävyyden harjoittelu
e-vk = erikoisvauhtikestävyyden harjoittelu

Harjoitusjakso (km-määrä)	aer-pk km	p-vk km	l-vk km	e-vk km
Lokakuu 1983 (346)	264	61	22	0
Marraskuu 1983 (360)	303	45	12	0
Joulukuu 1983 (406)	332	51	23	0
Tammikuu 1984 (555)	472	58	25	0
Helmikuu 1984 (369)	315	45	6	3
Maaliskuu 1984 (573)	491	65	12	5
Huhtikuu 1984 (436)	345	66	21	4
Toukokuu 1984 (511)	424	46	34	7
Kesäkuu 1984 (523)	400	70	42	11
Heinäkuu 1984 (463)	355	87	19	2
Elokuu 1984 (540)	250	78	13	0
Syyskuu 1984 (377)	270	79	18	1
Kausi 1983-84 (5260)	4229	751	247	33

(Vuorimaa & Seppänen 1986, 151.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Vuorimaa, Timo & Seppänen, Leevi. 1986. Kestävyysjuoksuvalmennus. Kaarina: Suomen Urheiluliitto.

Vainion harjoittelu 1983-84 (%-jakauma)

Martti Vainio on suomalainen pitkien ratamatkojen kestävyysjuoksija. Taulukossa on esitetty Vainion harjoittelun jakautuminen eri teholuokkiin harjoitusvuoden eri vaiheissa.

Käytetyt lyhenteet:
aer-pk = aerobinen peruskestävyyden harjoittelu
p-vk = pitkän vauhtikestävyyden harjoittelu
l-vk = lyhyen vauhtikestävyyden harjoittelu
e-vk = erikoisvauhtikestävyyden harjoittelu.

Harjoitusjakso	aer-pk %	p-vk %	l-vk %	e-vk %
Lokakuu 1983	91,1	8,9	0	0
Marraskuu 1983	85,6	14,4	0	0
Joulukuu 1983	85,4	14,6	0	0
Tammikuu 1984	77,5	21,2	1,2	0
Helmikuu 1984	82,5	15,7	0,7	0
Maaliskuu 1984	81,4	18,6	0	0
Huhtikuu 1984	79,9	15,8	4,3	0
Toukokuu 1984	81,7	14,2	3,6	0,5
Kesäkuu 1984	79,6	12,6	6,7	1,2
Heinäkuu 1984	80,1	11,3	5,7	2,8
Elokuu 1984	84,3	6,5	7,4	1,9
Syyskuu 1984	87,5	10,0	2,5	0
Kausi 1983-84 (keskiarvo)	82,5	14,4	2,6	0,5

(Vuorimaa & Seppänen 1986, 151.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Vuorimaa, Timo & Seppänen, Leevi. 1986. Kestävyysjuoksuvalmennus. Kaarina: Suomen Urheiluliitto.

Vainion harjoittelu 1983-84 (km-jakauma)

Martti Vainio on suomalainen pitkien ratamatkojen kestävyysjuoksija. Taulukossa on esitetty Vainion harjoittelun jakautuminen eri teholuokkiin harjoitusvuoden eri vaiheissa.

Käytetyt lyhenteet:
aer-pk = aerobisen peruskestävyyden harjoittelu
p-vk = pitkän vauhtikestävyyden harjoittelu
l-vk = lyhyen vauhtikestävyyden harjoittelu
e-vk = erikoisvauhtikestävyyden harjoittelu

Harjoitusjakso (km-määrä)	aer-pk km	p-vk km	l-vk km	e-vk km
Lokakuu 1983 (450)	410	40	0	0
Marraskuu 1983 (695)	595	100	0	0
Joulukuu 1983 (775)	662	113	0	0
Tammikuu 1984 (805)	624	171	10	0
Helmikuu 1984 (675)	557	113	5	0
Maaliskuu 1984 (790)	643	147	0	0
Huhtikuu 1984 (810)	647	128	35	0
Toukokuu 1984 (825)	674	117	30	4
Kesäkuu 1984 (675)	537	85	45	8
Heinäkuu 1984 (705)	565	80	40	20
Elokuu 1984 (540)	455	35	40	10
Syyskuu 1984 (400)	350	40	10	0
Kausi 1983-84 (8145)	6719	1169	215	42

(Vuorimaa & Seppänen 1986, 151.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Vuorimaa, Timo & Seppänen, Leevi. 1986. Kestävyysjuoksuvalmennus. Kaarina: Suomen Urheiluliitto.

Kestävyysjuoksijan hyvä ravitsemustila

Kestävyysjuoksijan hyvä ravitsemustila on tila, jossa kestävyysjuoksijan elimistön käytettävissä on sen kudoksissa riittävästi energiaa, nestettä, vitamiineja sekä kivennäis- ja hivenaineita. Hyvä ravitsemustila on kestävyysjuoksuharjoittelun tukiominaisuus. (Oikarinen, Selvinen, Salmimies, Karvonen, Latvala & Fogerholm 1988, 31.)

Kestävyysjuoksijan hyvän ravitsemustilaan kuuluu myös kehon rasvakudoksen määrän pitäminen riittävän alhaisena muun muassa sen aiheuttaman juoksusuorituksen epätaloudellisuuden vuoksi. Hyvä ravitsemustila on kestävyysjuoksijan nauttiman oikein koostetun ja määrältään riittävän monipuolisen ruokavalion tulos. (Oikarinen, Selvinen, Salmimies, Karvonen, Latvala & Fogerholm 1988, 31-32.)

KATSO MYÖS:
Kestävyysjuoksijan ravitsemustilan mittarit
Nestetasapaino
Rakentava harjoittelu
Rasitusta edeltävä ruokavalio
Suolatankkaus
Vitamiini- ja kivennäisainetankkaus

KIRJALLISET LÄHTEET:
Oikarinen, Erkki, Selvinen, Tero, Salmimies, Pekka, Karvonen, Juha, Latvala, Jarmo & Fogelholm, Mikael. 1988. Kestävyysjuoksuvalmennuksen perustietoa. Ei julkaisupaikkaa: Suomen Urheiluliitto.

Kestävyysjuoksijan ravitsemustilan mittarit

Kestävyysjuoksijan ravitsemustilan mittareita ovat muun muassa kehon paino, virtsan väri, kehon rasvaprosentin arvioiminen, elimistön rautayhdisteiden pitoisuus (ferritiini, hemoglobiini ja hematokriitti) ja ruokapäiväkirja. Hyvä ravitsemustila on juoksuharjoittelun tukiominaisuus. (Oikarinen, Selvinen, Salmimies, Karvonen, Latvala & Fogerholm 1988, 31–32.)

Ravitsemustilan mittauksissa tulee noudattaa voimassa olevia terveydenhuollon laatusuosituksia. Mittaustulosten arvioijan on omattava hyvä valmennusnäkemys.

Ravitsemustilan mittaukset on suoritettava ammattitaidolla. Ravitsemustilan mittausten suoritustiheys voi olla esimerkiksi seuraava:

1. kehon paino: palauduttaessa kuormittavista harjoituksista tai päivittäin
2. virtsan väri: palauduttaessa kuormittavista harjoituksista
3. kehon rasvaprosentti: 3-4 kertaa vuodessa
4. ferritiini, hemoglobiini ja hematokriitti: 2-3 kertaa vuodessa
5. hemoglobiini ja hematokriitti (ei ferritiiniä): 6-8 kertaa vuodessa. (Oikarinen, Selvinen, Salmimies, Karvonen, Latvala & Fogerholm 1988, 32.)

Kehon painon nopeat vaihtelut (1-4 kg) aiheuvat yleensä elimistön nestetasapainon muutoksista ja pitempiaikaiset vaihtelut elimistön lihas- ja rasvakudoksen määrän muutoksista. Elimistön kuivuminen on palautettava nestetankkauksella. Rasvakudoksen määrää tulisi vähentää maltillsella painonhallinnalla. (Oikarinen, Selvinen, Salmimies, Karvonen, Latvala & Fogerholm 1988, 32.)

Virtsan väri tummuu elimistön kuivuessa. Liian suuri nestemäärä tekee virtsassa lähes väritöntä ja virtsaamistiheys kasvaa. (Oikarinen, Selvinen, Salmimies, Karvonen, Latvala & Fogerholm 1988, 32.)

Kehon rasvaprosentti tulisi saada ihannerajojen sisään. Alhaisesta kehon rasvaprosentista voi seurata muun muassa aliravitsemusriskin kasvu, sairaalloisen laihdutusvimman (anoreksia) riskin kasvu ja naisilla hormonijärjestelmän toiminnan muuttuminen epätyypilliseksi. Liian alhainen kehon rasvapitoisuus voi myös alentaa lihasproteiinin määrää, josta seuraa lihasvoiman aleneminen. (Oikarinen, Selvinen, Salmimies, Karvonen, Latvala & Fogerholm 1988, 32.)

Eri lajien urheilijoiden kehon rasvaprosentin suosituspitoisuudet ovat (arviomittaus ihopoimumenetelmällä) 17-40 vuotialla seuraavat:

1. kestävyyslajit (miehet 5-8 %; naiset 15-20 %)
2. useimmat lajit (miehet 7-10 %; naiset 18-22 %)
3. ammunta, uinti yms. (miehet 10-15 %; naiset 20-25 %). (Oikarinen, Selvinen, Salmimies, Karvonen, Latvala & Fogerholm 1988, 32.).

Kestävyysharjoittelu voi kaksinkertaistaa elimistön raudantarpeen tavanomaiseen tasoon verrattuna. Elimistön rautayhdisteiden mittaus on suoritetta terveydenhuollon henkilöstön toimesta. (Oikarinen, Selvinen, Salmimies, Karvonen, Latvala & Fogerholm 1988, 32.)

Ruokapäiväkirja on mittari kestävyysurheilijan ravinnon laadun ja määrän selvittämiseksi. Ruokapäiväkirja kertoo sen, onko kestävyysjuoksijan ruokavalio suositusten mukainen oikein koostettu monipuolinen ruokavalio. (Oikarinen, Selvinen, Salmimies, Karvonen, Latvala & Fogerholm 1988, 31-32.)

Muiden kuin rautayhdisteiden pitoisuuksien mittaaminen elimistöstä voi olla mahdollista mutta näiden mittausten tuloksista ei ole valmennushyötyä. Näiden mittausten tulokset ovat joko epäluotettavia tai epätarkoituksenmukaisia. (Oikarinen, Selvinen, Salmimies, Karvonen, Latvala & Fogerholm 1988, 32.)

KATSO MYÖS:
Kestävyysjuoksijan hyvä ravitsemustila
Nestetasapaino
Rakentava harjoittelu
Rasitusta edeltävä ruokavalio
Suolatankkaus
Vitamiini- ja kivennäisainetankkaus

KIRJALLISET LÄHTEET:
Oikarinen, Erkki, Selvinen, Tero, Salmimies, Pekka, Karvonen, Juha, Latvala, Jarmo & Fogelholm, Mikael. 1988. Kestävyysjuoksuvalmennuksen perustietoa. Ei julkaisupaikkaa: Suomen Urheiluliitto.

Tasavauhtisen harjoittelun juoksutietoisuus

Tasavauhtisen harjoittelun juoksutietoisuus on kestävyysjuoksijan taito arvioida juoksunopeutensa tuntemuksiensa perusteella. Tasavauhtisessa peruskestävyyden, pitkän vauhtikestävyyden ja lyhyen vauhtikestävyyden harjoituksissa juoksijan harjoituksen aikaiset tuntemukset ovat seuraavat:

1. peruskestävyys (teho 2/5): ei sanottavaa vaivantunnetta
2. pitkä vauhtikestävyys (teho 3/5): havaittava vaivantunne
3. lyhyt vauhtikestävyys (teho 4/5): havaittava vaivantunne, joka kasvaa harjoituksen loppua kohti ja juoksunopeuden kasvaessa. (Oikarinen, Selvinen & Väätäinen 1988, 54.)

Palauttavan tasavauhtisen harjoituksen (teho 1/5) ei tulisi liittyä vaivantunnetta. Kilpailuvauhtikestävyysharjoitukseen (teho 5/5) kuuluu suuri vaivantunne.

KATSO MYÖS:
Juoksuharjoittelua tukevia tekijöitä
Juoksutekniikka (Virén)
Juoksutietoisuus
Kestävyysjuoksutekniikan hallinta
Kestävä kantti
Tasavauhtinen harjoittelu

KIRJALLISET LÄHTEET:
Oikarinen, Erkki, Selvinen, Tero & Väätäinen, Juha. 1988. Kestävyysjuoksuvalmennuksen perustietoa. Ei julkaisupaikkaa: Suomen Urheiluliitto.

Juoksuaskelvirhe: Kaasujalka-asento

Kaasujalka-asento on eräs juoksutekniikassa esiintyvä juoksuaskelvirhe, jossa oikeanpuoleinen jalkaterä suuntautuu vartalosta poispäin. Kaasujalka-asento aiheutuu ilmeisesti ajoneuvon kuljettamisen yhteydessä. Teknisesti puhtaassa juoksuaskeleessa jalkaterä on suuntautunut suoraan eteenpäin.

KATSO MYÖS:
Juoksutekniikka (Virén)
Kestävyysjuoksijan käsitekniikka
Kestävyysjuoksutekniikan hallinta
Kestävyysjuoksutekniikan virheiden syyt

Jatkokrokotiili 12

Sivun sisältö kehitetään jatkoprojekti Jatkokrokotiilissa.

(MTV3, hakupäivä 9.1.2009). SÄHKÖISET LÄHTEET: MTV3.fi. Muut tekijätiedot lisätään myöhemmin.

Jatkokrokotiili 13

Sivun sisältö kehitetään jatkoprojekti Jatkokrokotiilissa.

(MTV3, hakupäivä 9.1.2009). SÄHKÖISET LÄHTEET: MTV3.fi. Muut tekijätiedot lisätään myöhemmin.

T.T: Tää sankarten sairaus

Tää sankarten sairaus, tämän miks' sain?,
Kirjaan uuteen säettä kirjoitan vain.
Puhelimet vaienneet, yöhön työtä teen,
Kadun karttalehdet tuntee tuulen askeleen.

Paeta tahtoisin joukkoon toisien
Aivan yksin kertoa: olen tällainen.
Pysäkillä elämän, taas päivä viimeinen,
Yhden sivun jutun (22.9.2009) arvoinen.

Pelottava hiljaisuus, sydän pysähtyy,
Kenties T.T:n tarina huomenna ei myy.
Tää sankarten sairaus, tämän miks' sain?,
Kirjaan uuteen säettä kirjoitan vain. ((c) paidaton juoksija oulu)

KATSO MYÖS:
Kuolemantapauksen traumatisoivuustaso
Menetykseen sopeutumisen kaksoisprosessimalli
Surutyö
Surutyön vaiheet

PS. Elämän arvoa ei tulisi mitata palstamillimetreissä.

Jatkokrokotiili 14

Sivun sisältö kehitetään jatkoprojekti Jatkokrokotiilissa.

(MTV3, hakupäivä 9.1.2009). SÄHKÖISET LÄHTEET: MTV3.fi. Muut tekijätiedot lisätään myöhemmin.

.

Lahja kai elo on (Si la Vie est Cadeau)

Luxemburgin euroviisuvoittajan Corinne HERMÈS Si la Vie est Cadeau (sanat Alain GARCIA) vuodelta 1983 on suomennettu (Lahjan sain, esitys Lea LAVEN, suomalaiset sanat Juha VAINIO) hukaten alkuperäisen ranskankielisen tekstin idea.

Tässä paidaton juoksija oulun käännös (à tiksu, elle avait un joli nom, tiksu). Teos julkaistu Suomen tekijänoikeuslain sitaattioikeuden nojalla.

LAHJA KAI ELO ON (Si la Vie est Cadeau)

Sininen valtameri tää, kimmeltää
Kesätaivas yllemme jää
Rakkaus ajan pysäyttää
Me kaksi vain, se on tärkeää
Vaan tään aika pettää
Miks' toisin siis sulle satumaan?
Rakkaus tää saa riittää
En paratiisiin tahdo jäädä katumaan
Lahja kai elo on?

Lahja kai elo on?
Antaa vois, tai ottaa pois, tai varastaa,
Kuin rakkaus, myös lahja ois
Antaa vois, tai ottaa pois, tai varastaa
Lyhyt on onni niin...

Toit kevääseen lapsen sen
Jok' kantoi kauneuden
Vaan yö vallan sai
Miks' toisin siis sulle satumaan?
Laps' uniin kulkee pois
Unelmiin laulut talven viedä vois
Lahja kai elo on?

Lahja kai elo on?
Antaa vois, tai ottaa pois, tai varastaa,
Kuin rakkaus, myös lahja ois
Antaa vois, tai ottaa pois, tai varastaa
Lyhyt on onni niin...
(Lahja kai elo on?) (trad. ja (c) paidaton juoksija oulu 22.9.2009)

PS. Jos tahdotte vertailla tekstiä Lea Lavenin esittämään, suomalaisten tekijänoikeusjärjestöjen ansiosta et löydä internetistä niitä sanoja. Ehkä niin onkin parempi.
PSS. Tarkemmin ajatellen, niin on parempi.
PSSS. Hermèsin kotisivu: http://www.corinnehermes.com/

Oulun Kärpäset 20.09.2009: Kärpäslätkä

Oulun Kärpäset jääkaukalossa surraa,
Ei kukaan hurraa, kaurapuuroo peli on turraa.
Pelko heijastuu silmiin joka pätkän,
Mansesta Raksilaan toivat kärpäslätkän.

Maaleja korttipelin yllätykset mäiskii,
Oulun Kärpäsistä märkii tulee läiskii,
Ilmasuomenmestaruus taas on kärpäsjätkän,
Kärpäsvalmentaja tuskaan käärii sätkän.

Yks' totuus, ja pokaali taas hohtaa,
Riittää se, kun loppusekunnin vain johtaa.
Pelko heijastuu silmiin joka pätkän,
Mansesta Raksilaan toivat kärpäslätkän