Monilajiharjoittelu

Monilajiharjoittelu on harjoittelua, jossa päälajin lisäksi harjoitellaan muita lajeja. Sivulajeille voidaan lisätä harjoittelun vaihtelevuutta sekä kehittää ja ylläpitää (lajista riippuen) lajityypillistä suorituskykyä ja juoksun tukiominaisuuksia. Monilajiharjoituksia kestävyysjuoksijalle voivat olla muun muassa kiertoharjoittelu, pikajuoksu, pyöräily, perinteisen tyylin hiihto, vesijuoksu ja yleisurheilun heitto- ja hyppylajit. (Paunonen & Anttila 2007, 44–46.)

Monilajiharjoittelun tulisi juoksijalla tukea lajityypillistä suorituskykyä. Monilajiharjoittelun aikana tulisi juoksusuorituskykyä ylläpitää muun muassa seuraavasti (aakkosjärjestyksessä):

1. harjoitellaan juoksua sivulajiharjoituksen aikana (muun muassa 100 m rentoja kiihdytysjuoksuja)
2. harjoitellaan sivulajeja riittävällä taidolla ja teholla
3. lisätään sivulajiharjoituksen loppuun verryttelyjuoksuosio
4. palataan takaisin päälajiin riittävän totuttelujakson kautta
5. tehdään sivulajien lisäksi 1–2 juoksuharjoitusta viikossa
6. venytellään juoksussa käytettäviä lihaksia. (Paunonen & Anttila 2007, 47.)

Monilajiharjoittelussa sivulajien tarkoituksena on tuottaa keholle monipuolista harjoitusta. Eri lajien tuottamien harjoitusvasteiden vertailuun ei ole tarkkoja mittareita. (Paunonen & Anttila 2007, 47.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Paunonen, Ari & Anttila, Seppo. 2007. Matkalla maratonille – kaikki juoksusta. Saarijärvi: WSOY. (ei nyt aivan kaikkea, paidatonta juoksua ei käsitellä lainkaan.)