Juokseminen kylmässä

Juoksijan vaatetuksen tärkein tehtävä on kylmissä olosuhteissa pitää juoksijan elimistön ydinlämpö riittävän korkeana elimistön lämmönhukasta huolimatta. Toiseksi tärkein vaatetuksen tehtävä on estää paleltumien syntyminen kasvoihin, sormiin ja varpaisiin ja muualle kehoon. Kolmas vaatetuksen tehtävä on mahdollistaa oikea juoksutekniikka.

Kun olosuhteet ovat riittävän kovat, pakkasessa ei pidä juosta. Juoksija voi sopeuttaa harjoitteluaan vallitseviin olosuhteisiin kylmissä olosuhteissa muun muassa seuraavilla keinoilla (aakkosjärjestyksessä):

1. aloitetaan harjoitus vastatuuleen ja lopetetaan myötätuuleen
2. juostaan tuulelta suojaavassa maastossa
3. otetaan huomioon tuulen ja kylmän ilman yhteisvaikutus
4. muutetaan harjoitusohjelmaa olosuhteiden mukaan (hitaampi vauhti, lyhyempi harjoitus, korvaava sisäharjoitus, lepopäivä (t))
5. pidetään iho kuivana oikein valituilla vaatekerroilla
6. pukeudutaan kerroksittain (välikerrokset hengittäviä, tuulipuku pysäyttää tuulen)
7. suojataan kasvojen iho vaatetuksella (myös nenä ja poskipäät)
8. suojataan kehon ääriosat (akillesjänteet, kädet ja varpaat) sekä kaula, niska ja pää vaatetuksella
9. vältetään väsyneenä harjoittelua. (Paunonen & Anttila 2007, 146–147.)

Juokseminen kylmässä edellyttää paleltumisvaaran huomioon ottamista harjoituksen kuluessa. Kylmä lisää elimistön stressitasoa ja rentous on tärkeää harjoittelun aikana. Harjoitusvaatteet eivät saisi olla liian lämpimiä, vaan elimistö pidetään lämpimänä juoksemisesta syntyvän lämmön avulla.

Talvijuoksijan tulee varautua kylmässä juoksuun ennen harjoitusta. Harjoituksen aikana on oltava valmis keskeyttämään harjoitus tai juoksemaan lyhyempi harjoitus mikäli kehon tuntemukset antavat siihen aihetta.

KIRJALLISET LÄHTEET:
Paunonen, Ari & Anttila, Seppo. 2007. Matkalla maratonille – kaikki juoksusta. Saarijärvi: WSOY.