Kestävyys

Kestävyys on urheilijan psyykkisistä ja fyysistä ominaisuuksista koostuva kyky vastustaa väsymystä. Psyykkinen kestävyys on kykyä vastustaa kuormituksen keskeyttämistä vaativia ärsykkeitä ja fyysinen kestävyys yleistä tai paikallista lihaskestävyyttä. Kestävyydellä on useissa urheilulajeissa suuri merkitys. (Jürgen 1982, 36–37.)

Kestävyys voidaan jakaa myös yleiseen (perus)kestävyyteen ja lajille ominaiseen (erityis)kestävyyteen sekä energianmuodostuksen perusteella aerobiseen ja anaerobiseen. Lisäksi kestävyys voidaan jakaa voima- ja vauhtikestävyyteen sekä lyhytaikaiseen, keskipitkään ja pitkään kestävyyteen. (Jürgen 1982, 36.)

Eri kestävyyden lajit ovat vuorovaikutuksessa toisiinsa ovat seuraavat:

• voima- ja nopeuskestävyys vaikuttavat voimakkaasti lyhytaikaiseen kestävyyteen
• voima- ja nopeuskestävyys vaikuttavat keskimääräisesti keskipitkään kestävyyteen
• voima- ja nopeuskestävyys vaikuttavat heikosti pitkäaikaiseen kestävyyteen
• lyhytaikainen kestävyys on heikossa vuorovaikutuksessa keskipitkän kestävyyden kanssa
• keskipitkä kestävyys on heikossa vuorovaikutuksessa pitkäaikaisen kestävyyden kanssa
• lyhytaikainen kestävyys ei ole vuorovaikutuksessa pitkäaikaisen kestävyyden kanssa tai päinvastoin. (Jürgen 1982, 37.)

Peruskestävyys on yksi urheilijan tärkeimmistä ominaisuuksista. Riittävä peruskestävyys mahdollistaa kilpasuorituskyvyn, tavoitteellisen harjoittelun ja vaativien harjoitusmenetelmien käytön, nopeuttaa palautumista ja pitää terveydentilan hyvänä. (Jürgen 1982, 37–38.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Weineck, Jürgen. 1982. Optimaalinen harjoittelu. Vaasa: Valmennuskirjat.