Vesijuoksu: tekniikan yksityiskohtia

Vesijuoksun tekniikka on se suoritustapa, jolla vesijuoksu toteutetaan. Oikea suoritustekniikka ennaltaehkäisee harjoitusvammojen syntymistä ja mahdollistaa parhaan mahdollisen harjoitusvasteen. Veden keholämpöä alentava vaikutus on otettava huomioon harjoittelussa ja verryttelyssä. (Anttila 2003, 65 ja 71.)

Vesijuoksun erí tekniikat suoritetaan vedessä, jossa keho on kokonaan veden varassa. Vesijuoksun perustekniikka on pikajuoksutekniikka (100 askelta minuutissa). Muut vesijuoksutekniikat ovat tikitysvesijuoksutekniikka, aitajuoksutekniikka, vesihölkkä ja vesikävely (160, 80, 60 ja 30 askelta minuutissa). (Anttila 65–71.)

Vesijuoksun jalka- ja käsiliikkeet suoritetaan rytmisesti. Pikajuoksutekniikkaan kuuluvat muun muassa seuraavat asiat (aakkosjärjestyksessä):

1. jalat: eteen viennissä polvennosto ja nilkan koukistus, taakse viennissä jalan ja nilkan ojennus
2. katse: suoraan eteenpäin, kiintopiste noin 50 cm veden pinnan yläpuolella
3. koordinaatio: liikkeet selkeitä ja hallittuja, jalkojen ja käsien liike diakonaalinen
4. kädet: kyynärkulma 90 astetta, kädet liikkuvat lähellä vartaloa, liike on laaja
5. kämmen: pikajuoksijan kämmen (veden vastus pieni) tai ote vedestä (kämmen tasaisena räpylänä)
6. tempo: keskimäärin 100 askelta minuutissa
7. vartalon asento: 15–20 asteen etunoja, hartiat rentoina, keskivartalo tuettuna ("napa vedetään selkärankaan"). (Anttila 2005, 67–68.)

Tikitysvesijuoksu on pikajuoksutekniikkaan verrattuna liikeradoiltaan suppeampaa. Aitajuoksutekniikka on pikajuoksutekniikkaan verrattuna liikeradoiltaan laajempaa. Aitajuoksutekniikka kuormittaa niveliä. Hitaimmat vesikävelytekniikat sopivat palauttaviin harjoituksiin. (Anttila 2005, 65–71.)

KATSO MYÖS:
Vesijuoksu: sisällysluettelo

KIRJALLISET LÄHTEET:
Anttila, Eevaliisa. 2005. Vesijuoksijan käsikirja. Helsinki: Edita.