Laulu rakkaudesta (L'Hymne à l'amour)

Alors, à tiksu, encore. Une histoire d'amour ou le mariage d'amour, toute ressenblance. Et le nuit, c'est la commère ivre.

LAULU RAKKAUDESTA (L'Hymne à l'amour (c) 1949, Marguerite Monnot (mel.) & Edith Piaf (lyr.))

Vaikk' tuli taivaaseen kajoaa,
vaikk' mereen maakin vajoaa,
ei tärkeetä se oo lainkaan,
miks' rakkautein mä sainkaan?

Kun vain syliis' jäädä mä saan,
kuljen onneeni vaikeaan, ainiaan.
Jos rakastat sä mua,
muu joutaa unohtua.

Värjään hiukset valkeaks',
otan työtä kakskyt' kaks',
jos määräät sä niin.
Noudan taivaalta kuun,
varastan omaisuuden jonkun muun,
jos määräät sä niin.

Jätän taa isänmaan,
ystäväin hylkään tuosta vaan,
jos määräät sä niin.
Saavat kaikki nauraa mulle,
rakkaudestain vain hullulle.
Koska määräät sä niin!

Kuolema, aika, meidät erottaa,
hiljainen on mentyäs' tää maa.
Voi, voi en sua unohtaa, en jättää taa!
Taivas kai yhteen meidät johtaa? ((c) 2009 paidaton juoksija oulu (suom.)

Mon canard petit, nous ne pleurens pas comme une madeleine, oui ?

À Youtube ; Patricia Kaas avec Garou :
http://www.youtube.com/watch?v=RCxEP7DdbPg.