Tekniset turvamenetelmät eivät estä kouluampumisia (Langman 2009, 266). Kouluampumisen riskiä pienentäviä toimenpiteitä voivat ovat mm. (aakkosjärjestyksessä):
- ampuma-aseiden luvattoman käyttöönoton tai asevarkauden estäminen (tärkeä toimenpide)
- ampuma tai muun väkivaltaisen teon uhan pitäminen vaaran merkkinä
- erotettaessa yhteisön jäsen yhteisöstä on huolehdittava siitä, että tilanne ei provosoidu väkivaltatilanteeksi
- herkkyys esiintyvien väkivaltatilanteiden vakavuuden arvioimisessa ja riittävät toimenpiteet kunkin tilanteen kohdalla
- selvilläolo nuoren yleisestä elämäntilanteesta (vaaranmerkkien tunnistaminen)
- sosiaalisesten menetelmien käyttö turvallisuuden lisäämiseen teknisten välineiden1) sijaan (turvakamerat, metallinpaljastimet, aseistetut vartijat)
- tosiasioiden tunnustaminen (ei valehdella suojelutarkoiuksessa)
- turvakäytäntöjen nodattaminen jokaisen yhdeisön jäsenen kohdalla
- väkivaltaiseen käyttäytymiseen liittyvien koulutöiden tutkiminen (vaaranmerkkien tunnistaminen)
- yhteisön jäsenten henkilökohtainen toiminta kun vaaranmerkit on tunnistettu (ilmoitus poliisille)
- yhteisön jäsenten tunnistamien vaaranmerkkien huomioiminen. (Langman 2009, 247–261.)
VIITTEET:
vastaavan toimittajan huomautustämä artikkeli ei ole tarkoitettu ohjeeksi tai malliksi kouluampumisten riskin pienentämiseen vaan kukin vastaa oman yhteisönsä turvallisuudesta itse. Tämä vastuuvapautus koskee myös kaikkia muita tämän blogin tekstisisältöjä.
1)aseistettu henkilö toteuttaa väkivaltaisen tekonsa niin nopeasti, että näiden järjestelmien käyttö ei yleensä riitä takaamaan tilan turvallisuutta kouluampumistapauksen yhteydessä.
KIRJALLISET LÄHTEET:
Langman, Peter. 2009. Kouluampujat – Miksi nuori tappaa? (alkuteos Why Kids Kill Inside the Minds of School Shooters (2009)). Suomentanut Mika Tiirinen. Riika, Latvia: BTJ Kustannus.