Tie

Tie on tapa elää tasapainossa ja vapaita valintoja tehden. Väärää tietä voi kulkea oikeaan, samoin oikeaa tietä. Tie itsessään on vailla merkitystä ja paras tapa päästä tielle on lakata pyrkimästä sille. (Ojanen 2006, 128–132.)

"Tietä pitää kulkea niin, että se on oikein" (mukaillen Ojanen 2006, 60).

"Mies on se, joka on epävarma, jota pelottaa ja joka tuntee häpeää" (mukaillen Ojanen 2006, 31).

"Oman tien kulkeminen on paljolti sama asia kuin se, mitä ihminen itse pohjimmiltaan on, sen pohtimista, mihin me haluamme päästä, mihin olemme menossa ja millä keinoin teemme matkaa" (mukaillen Ojanen 2006, 23–24).

Tien kulkeminen muodostaa ihmisen kohtalon ja ihmisestä tulee tie. Tiellä on seuraavat ominaisuudet:

1. tiehen kuuluvat vaikeudet ja vaikeuksista selviäminen sekä se, että tarkkaa sijaintia ei tiedetä
2. tiellä itsellään ei ole kiirettä mihinkään, tien kulkijan tulisi myös olla kiireetön
3. tiellä olo on hetkessä elämistä ja sen aika sisältää lisäksi tulevat ajat
4. tiellä on perillä, kun hyväksyy sen, että on perillä
5. tie on väline, joka mahdollistaa pyrkimisen kohti oikeaa ottaen vastuu ja tietäen tekojensa seuraukset
6. tie on kysymistä ja kun kysymyksiä ei enää ole, ollaan perillä. Tie on toisenlaisen löytämistä
7. tie on ihmisen ja hänen itsensä kohtauspaikka. Ihmisen matkakumppani on hän itse
8. tie sisältää tiedon, joka johtaa tien päätepisteeseen. Tie on kaiken kattava kokonaisuus ja totuus
9. tie syntyy siitä, että sillä kuljetaan itseään seuraten
10. tietä ei voi valita, sitä vain kuljetaan (Ojanen 2006, 20–127.)

Oikean tien säännöt ovat samat kuin yksinkertaisen perusmoraalin. Väkivalta ei ole tie. Perusteitä ovat (likimääräisesti ottaen) pituus, leveys, ajatus, aika, hyvyys, kauneus, rakkaus, oikeus, totuus ja ihmisen oma tie. (Ojanen 55–56 ja 98.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Ojanen, Eero. 2006. Tien filosofia. Hämeenlinna: Kirjapaja.