LIKKITUU PALAA PART 2/3
Likkituu palaa mun sydämeen, antaa tuskaan mennä.
Aamuyön sateeseen ei yks'kään Airfrance lennä.
Tähdenlennossa rakkaan näin, nyt on lunta vierelläin,
on kai hyvä olla näin, siks' tähän jäin.
Likkituu palaa mun sydämeen, antaa sateen laata.
Tuleens' ja katseeseens' väsyä en saata.
Meen, tuun, jään, sen voin valallani taata.
Heitän menneen menneeseen, ei oo satuun maata.
Likkituu palaa mun sydämeen, antaa talven kuolla,
haavat kaikkein syvimmät ajan sallin nuolla.
Laaksoihin kukkiviin tiemme pitkä huolla,
Sammal kasvaa kiviin joita jumalat ei puolla. ((c) 2009 paidaton juoksija oulu).
