Aale Tynnin runo Otin naulasta viitan kertoo ehkä siitä, että elämässä periaatteet ja oman menneisyytensä tunteminen on tärkeämpää kuin maallinen omistaminen.
OTIN NAULASTA VIITAN -Jos tiedät, mistä tulet, tiedät myös sen, mihin olet menossa. Ihminen, joka ei tunne historiaa, on pakotettu toistamaan sitä. Otin naulasta viitan - runo on paidaton juoksija oululle en ymmärrä, mutta rakastan -sarjaa.
Minun perintöni vierasten haltuun jäi,
maat, kartanot saivat he riistää.
Otin naulasta viitan ja läksin pois,
kun alkoivat aumoista kiistää.
Joka tuuman he mittaavat innoissaan,
ja ahneus silmissä palaa.
Miten kaikki he laskevat rikkauttaan,
miten kaikki he nurkuvat salaa!
Otin naulasta viitan ja läksin pois,
haat, laitumet annoin viedä.
Mutta taattoni ratsastusviitan sain,
ja sen arvoa eivät he tiedä.
Se on hankala harteille laskostaa,
se on raskas ja vaikea kantaa -
ja jos taidat vain,
yli maisemain voit helpeen hulmuta antaa.
Yli rikkauden,
yli kaipauksen,
yli kohtalon päivien saaton
ilo hulmuaa ylpeä, urhoollinen,
kuten hulmusi harteilla taaton!
Mitä huominen päiväni tarjoaa,
voin ottaa sen tai heittää,
sillä taattoni ratsastusviitan sain,
ja paljon se korvaa ja peittää. (Tynni kokoelmasta Tuntematon puu (1952), teoksesta Haila & Kauppinen 1953, 140.)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Haila, V.A. & Kauppinen, Eino (toim.) 1953. Sanan mahti II - Kansalliskirjallisuuden lukemisto (2. painos). Helsinki: Otava.
Tiainen, Jorma O, Väänänen, Juha, Leskinen, Juhani, Mäkelä, Pekka, Mäkinen, Raili & Pöyhönen, Otto (toim.). 1983. Tietojätti. Jyväskylä: Gummerus.
