Faabeli: Kuinka leijona kehtaat tuhota karkkitehtaat?

Faabeli (lat. tarina) on lyhyt, opettavainen ja vertauskuvallinen kertomus, jossa inhimillisillä ominaisuuksilla varustetut elottomat esineet, eläimet ja/tai kasvit ovat toimijoina. Tunnetuimpia faabeleiden kirjoittajia ovat Aisopos ja La Fontaine. Suomalaisia faabeleita on kirjoittanut muun muassa Z. Topelius. (Tiainen, Väänänen, Leskinen, Mäkelä, Mäkinen & Pöyhönen 1983, 283.)

KUINKA LEIJONA KEHTAAT TUHOTA KARKKITEHTAAT?

Olipa kerran, ei kovin kaukana täältä, kaupunki, jossa koirat haukkuivat, kissat olivat piittaamattomia, varikset nokkivat ja Kärpäset pelasivat jääkiekkoa. Kaupungissa oli karkkitehdas meren rannalla.

Jäljet pelottavat (lat. vestigia terrent), vastaa kettu sairaan leijonan pyyntöön vierailla sen luolassa. Syynä on se, että kettu päätteli leijonan syöneen kaikki luolaan menneet eläimet. Luolaan johti useita eläinten jälkiä, mutta luolasta pois ei ainuttakaan. (Aisopos, teoksesta Sinnemäki 1983, 495.)

Eräänä päivänä leijonat huomasivat, että karkkitehtaan tontilla oli markkina-arvoa nykyajan leijonien asuinkerrostaloalueena. Ja nykyajan leijona, kuten menneiden ja tulevien aikojen leijona, kehtaa tuhota karkkitehtaat. Vestigia terrent.

Oulu vaut bien une fable (Oulu on hyvinkin yhden faabelin arvoinen) (mukaillen Henrik IV 1593 (Ranskan kuningas 1589–1610) teoksesta Sinnemäki 1983, 347).

KIRJALLISET LÄHTEET:
Tiainen, Jorma O, Väänänen, Juha, Leskinen, Juhani, Mäkelä, Pekka, Mäkinen, Raili & Pöyhönen, Otto (toim.) 1983. Tietojätti. Jyväskylä: Gummerus.
Sinnemäki, Maunu (toim.) 1983. Lentävien lauseiden sanakirja (2. painos). Keuruu: Otava.