Pienen punatukkaisen tytön tie pressaksi

Oli ei niin kovinkaan synkkä ja aika lailla vähäisesti myrskyinen alkuyö. Pieni punatukkainen tyttö, Tarja, nyyhkytti yksin vuoteessaan Helsingin työlaiskaupunginosan asunnossa. Vuorokausi oli vaihtunut, nyt oli joulukuun 25. päivä (koko päivän). Pieni punatukkainen tyttö mietti elämän epäoikeudenmukaisuutta.

Elämä oli pienen punatukkaisen tytön kohdalla epäoikeudenmukaista siten, että hänen syntymäpäivänsä oli 24.12., siis sama kuin Jeesuksella (s. 0) tai Maarit Tastulalla (s. 1961) tai Timo Jutilalla (s. 1963). Tästä seurasi se, että Tarjan vanhemmat olivat järkeistäneet Tarjan kalenterivuoden aikana saamat lahjat siten, että joululahjat olivat yhtä kuin syntymäpäivälahjat. Ja päinvastoin. Tarja päätteli, aivan oikein, että hänellä on vuodenvaihteessa lahjoja puolet vähemmän kuin muilla Helsingin tai Suomen tai koko maailman lapsilla. Siks' oli Tarja suruinen.

Tarja ei voinut olla syntymäpäiväprinsessa. Nähdessään Helsingin Sanomissa Suomen tasavallan presidentin Urho Kaleva Kekkosen, Tarja oivalsi, että ainoa keino olla juhlien prinsessa (tai ainakin presidentti), on ryhtyä presidentiksi. Siihen ei vaadittu erityisiä lahjoja, eikä aina edes tukkaakaan. Ja pienellä punatukkaisella tytöllä oli sentään tukka.

Hyvää itsenäisyyspäivää 2009 rouva pieni punatukkainen tyttö. Liberté, égalité et fraternité valent bien la fête de l'indépendance (vapaus, veljeys ja tasa-arvo ovat hyvinkin yhden itsenäisyysjuhlan arvoisia).