Uuno Kailas: Ihmisen määrä

Uuno Kailas (1901-1933) oik. Salonen oli 1920- ja 1930-luvun suosituimpia suomalaisia runoilijoita. Kailas kuvasi runoissaan etenkin ahdistusta ja yksinäisyyttä. (Tiainen, Väänänen, Leskinen, Mäkelä, Mäkinen & Pöyhönen 1983, 506.)

Ehkä paidaton juoksija oulu ymmärtää tämän runon jonain päivänä. Tai sitten ei, mikä pakko se on kaikkea ymmärtää?

IHMISEN MÄÄRÄ

Ei ole ihmisen hyvä,
jos hän on heikko,
tuntea, nähdä ja elää
kaikkea: kuilu on syvä,
siellä on vaaniva peikko.

Inhimillisen luota
on moni mennyt
- inhimillisen tähden.
Hukkunut, harhaten suota
viekkaita virvoja nähden.

Toinen on - veljeni, tiedä -
ihmisen määrä:
kaikessa ihminen olla,
suostakin polkunsa viedä
vuorille, hyljätä väärä.

Matkalla voi moni tällä
langeta, nousta.
Mutta jos itsesi hukkaat
sielusi näännyttämällä,
on sinun mahdoton nousta.

Matkaan, veljeni, loiton
määräsi nähden!
Ihmisen ylpein arpa:
tietäen turhaksi voiton
taistella turhan tähden.

Kauneus, untemme sisar,
on opas meillä:
laulaen kuoleva joutsen,
lehdellä kasteen pisar,
myös tomu kultainen tiellä. (Kailas, kokoelma Silmastä silmään (1926) teoksesta Haila & Kauppinen 1953, 135.)

Kenties ratkaisevaa on 3 säkeessä mainittu pyrkimys raadollisuuden yläpuolelle. Tämä on mahdollista vain 4 säkeessä mainitulla tavalla eli oman itsensä toteuttamisella. Se ei onnistu ilman viimeisessä säkeistössä tapaa, kauneuden noudattamista (velvollisuus pakottaa meidät tekemään asioita, kauneus sallii meidän tehdä ne hyvin).

KIRJALLISET LÄHTEET:
Haila, V.A. & Kauppinen, Eino (toim.). 1953. Sanan mahti II - Kansalliskirjallisuuden lukemisto (2. painos). Helsinki: Otava.
Tiainen, Jorma O, Väänänen, Juha, Leskinen, Juhani, Mäkelä, Pekka, Mäkinen, Raili & Pöyhönen, Otto (toim.). 1983. Tietojätti. Jyväskylä: Gummerus.