tiistai 8. joulukuuta 2009

Yhteisöväkivalta: seksuaalinen normirikkomusväite

Seksuaalinen normirikkomusväite on yhteisöväkivallan arvonalennuksen tavanomainen arvonalennusmenettely. Yksityiselämää koskevien väärien tietojen (huhut, juorut, vihjailut) levittäminen on ohjailevan (manipulatiivisen) väkivallan toimintatapa. (Saarikoski 2006, 55–61.)
Epämääräisyyksiin, järjettömiin väitteisiin, kehäpäätelmiin ja/tai mielikuvitukseen perustuvia syytöksiä – juutalaiset ovat myrkyttäneet juomaveden, luokanopettaja makaa salaa koulutyttöjen kanssa (pedofilia), noidat ovat viettäneet orgioita paholaisen kanssa jne. – on mahdoton todistaa, ja juuri siksi vainon harjoittajien ei tarvitse todistaa niitä. (Saarikoski 2006, 55 ja 76–78.)
Työelämässä käytettäviä normirikkomusväitteitä voivat olla muun muassa homoseksuaalisuudesta, raiskauksista ja sukurutsasta (insesti) esitetyt normirikkomusväitteet. Normirikkomusväitteen tarkoitus on viedä yhteisöväkivallan kohteelta toimintakyky. (Saarikoski 2006, 76–78.)

Normirikkomusväitteen kieltäminen toimii yhteisöväkivallan arvonalennusmenettelyn ennalta määrätyn kaavan mukaan normirikkomuksen myöntämisenä. Todistustaakka, joka kuuluu väitteen esittäjälle, ohjaillaan yhteisöväkivallan kohteelle. (Saarikoski 2006, 78.)

KATSO MYÖS:
Yhteisöväkivalta: sisällysluettelo

KIRJALLISET LÄHTEET:
Saarikoski, Helena. 2006. Kateus, juoru, kiusaaminen – esseitä henkisestä yhteisöväkivallasta. Jyväskylä: Kustannusosakeyhtiö Nemo.