Elämänhallinta

Elämänhallinta on tunne, joka kuvaa yksilön mielikuvaa siitä, kuinka paljon hän voi vaikuttaa omaan toimintaansa, itseään koskeviin tapahtumiin ja toimintaympäristöönsä. Elämänhallinnan osa-alueet ovat mielen, kehon ja sosiaalisten suhteiden hallinta. (Vilkko-Riihelä 2001, 570.)

Elämänhallinta pohjautuu elämän tasapainoon. Elämänhallinnan tunteen säilymisen kannalta tärkeää on yksilön taito sopeutua muutoksiin, jotka tapahtuvat hänessä itsessään ja hänen toimintaympäristössään. Onnistunut sopeutuminen voi lisätä yksilön kykyä selviytyä myös tulevista muutoksista. (Härkönen 1989, 9.)

Kuolema kohtaaminen ja surutyö tapahtuvat yksilön omaksuman elämänhallinnan tunteen tuottaneiden elämäntaitojen kautta. Surutyön onnistuminen on todennäköistä, jos henkilön persoonallinen eheys on hyvä, koska hänellä on silloin mahdollisuus sopeutua elämän loppumiseen. Persoonaltaan rikkonaisen tai fyysisiä tuskia kokeva henkilön surutyöprosessi voi jäädä toteutumatta. (Härkönen 1989, 9.)

Tunne elämänhallinnasta on yksilön toimintakyvyn säilyttämisen kannalta tärkeä. Elämänhallinnan sisältämä selviytymisen odotuksen tulisi perustua henkilön todellisiin kykyihin eri elämänhallinnan osa-alueilla. Kuolema on elämän osa-alue, jota ei voi hallita. (Vilkko-Riihelä 2001, 570 ja 579.)

KATSO MYÖS:
Ennakoiva surutyö
Kuolemantapauksen traumatisoivuustaso
Menetykseen sopeutumisen kaksoisprosessimalli
Surutyö
Surutyö: luopumiseen suostuminen
Surutyö: Selviytymisvaihe
Surutyön vaiheet

KIRJALLISET LÄHTEET:
Härkönen, Leena. 1989, Lähestyvä kuolema. Porvoo: WSOY.
Vilkko-Riihelä, Anneli: 2001. Psyyke - psykologian käsikirja. Porvoo: WS Bookwell.