Kuolemantapauksen traumatisoivuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa henkilön surutyöprosessin vaihe ja läsnäolo kuoleman tapahtuessa sekä vainajan elämänvaihe ja kuolinsyy. Kuolemantapauksen traumatisoivuustaso voidaan arvioida muun muassa seuraavasti (lievimmästä voimakkaimpaan):
- elämänvaiheeseen sisältyy kuolema, läheinen on aloittanut surutyöprosessin (ennakoiva surutyö)
- elämänvaiheeseen sisältyy kuolema, läheinen ei ole aloittanut surutyöprosessia
- elämänvaiheeseen ei tavallisesti sisälly kuolema, kuolinsyy sairaus, läheinen ei ole paikalla
- elämänvaiheeseen ei tavallisesti sisälly kuolema, kuolinsyy onnettumuus, läheinen ei ole paikalla
- elämänvaiheeseen ei tavallisesti sisälly kuolema, kuolinsyy itsemurha tai murha, läheinen ei ole paikalla
- elämänvaiheeseen ei tavallisesti sisälly kuolema, kuolinsyy akuutti sairaus, läheinen on läsnä kuoleman tapahtuessa
- elämänvaiheeseen ei tavallisesti sisälly kuolema, kuolinsyy itsemurha tai murha, läheinen on läsnä kuoleman tapahtuessa
- elämänvaiheeseen ei tavallisesti sisäly kuolema, kuolinsyy onnettomuus, läheinen on läsnä kuoleman tapahtuessa. (Uusitalo 2007, 22.)
KATSO MYÖS:
Elämänhallinta
Ennakoiva surutyö
Menetykseen sopeutumisen kaksoisprosessimalli
Surutyö
Surutyö: luopumiseen suostuminen
Surutyö: selviytymisvaihe
Surutyön vaiheet
Traumaattisen surun tunnusmerkit
Taberman: "Minä elän, syksystä jouluun, kai" (11.9.2009)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Uusitalo, Tuula. 2008. Yli mahdottoman - Itsemurha ja läheinen. Helsinki: Edita.