Surutyö: selviytymisvaihe

Surutyöprosessin selviytymisvaihe on surutyöprosessin viimeinen osaprosessi jossa surutyöprosessin läpikäyneen henkilö toimintakyky palautuu läheisen menettämisen jälkeen vähitellen tavanomaiselle tasolle. Selviytymisvaiheeseen siirtymisen edellytyksenä voidaan pitää läheisestä luopumisen (fyysinen ja psyykkinen) riittävän suurta loppuunsaattamista. (Laaninen 2007, 113-114.)

Surutyöprosessin selviytymisvaihetta voidaan henkilön kohdalta kuvata muun muassa seuraavilla asioilla (aakkosjärjestyksessä):

1. hallitsee omaa elämäänsä enemmän kuin aikaisemmin
2. hallitsee tunteitaan aikaisempaa paremmin
3. kykenee suuntaamaan mielenkiintoaan toimintaan ja sosiaalisiin suhteisiin
4. kysyy vähemmän neuvoja muilta
5. luottamus selviytymiseen kasvaa ja pelko yksinoloa kohtaan vähenee
6. oivaltaa mahdollisuutensa toipua surusta
7. tuntee itsensä vähemmän hylätyksi kuin aikaisemmin
8. tuntee sisäistä rauhaa
9. tuntee uudenlaista itsekunnioitusta. (Laaninen 2007, 114-115.)

Surutyöprosessin selviytymisvaihetta on kuvattu ilmaisuilla "suru on muuttunut lauhkeaksi", "havahtumiselta siihen, että on elossa" tai "pääsyksi nollapisteeseen." Surutyöprosessin selviytymisvaihe voi jatkua henkilön loppuelämän ajan. (Laaninen 2007, 113-114.)

KATSO MYÖS:
Elämänhallinta
Kuolemantapauksen traumatisoivuustaso
Menetykseen sopeutumisen kaksoisprosessimalli
Surutyö
Surutyö: luopumiseen suostuminen
Surutyö ja elämänhallinta
Surutyön vaiheet
Surutyön vaiheet: kuoleva henkilö
Traumaattisen surun tunnusmerkit
Taberman: "Minä elän, syksystä jouluun, kai" (11.9.2009)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Laaninen, Tiina. 2007. Jäljellä muisto - Elämää puolison menettämisen jälkeen. Jyväskylä: Kirjapaja.