Kestävyysjuoksijan kilpailutiheys

Kestävyysjuoksijan kilpailutiheys on se päämatkan arvokilpailujen enimmäismäärä, joka ei ylitä kuormittavuudeltaan kestävyysjuoksijan palautumiskykyä. Kestävyysjuoksijan kilpailutiheys on kääntäen verrannollinen päämatkan pituuteen. (Oikarinen, Selvinen, Salmimies, Karvonen, Latvala & Fogerholm 1988, 22.)

Kestävyysjuoksijan harjoittelun tavoite on menestyä harjoitusvuoden pääkilpailuissa. Kilpailutiheyden määrittämisessä tulisi ottaa huomioon muun muassa seuraavat seikat (aakkosjärjestyksessä):

1. kanssakilpailijat ovat tasaveroisia tai parempia
2. kilpailujen lisäksi on riittävästi muuta harjoittelua
3. kilpailujen vaativuus on nousujohteinen
4. kilpailutiheys sopii harjoittelun vuosiohjelmointiin
5. kilpailut ovat juoksusuorituskyvyn mittareita ja tärkeitä harjoituksia
6. nuorilla kilpailijoilla kilpaileminen parantaa juoksusuorituskyvyn kehittymistä. (Oikarinen, Selvinen, Salmimies, Karvonen, Latvala & Fogerholm 1988, 21–22.)

Huolellinen valmistautuminen kilpailuun parantaa kestävyysjuoksijan menestymismahdollisuuksia poistamalla epävarmuutta. Kestävyysjuoksijan on harjoiteltava juoksua poikkeuksellisissa juoksuolosuhteissa (muun muassa kylmä, kuuma, sade, myötä-, sivu- ja vastatuuli ja märät juoksualustat). (Oikarinen, Selvinen, Salmimies, Karvonen, Latvala & Fogerholm 1988, 22.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Oikarinen, Erkki, Selvinen, Tero, Salmimies, Pekka, Karvonen, Juha, Latvala, Jarmo & Fogelholm, Mikael. 1988. Kestävyysjuoksuvalmennuksen perustietoa. Ei julkaisupaikkaa: Suomen Urheiluliitto.