Surutyön vaiheet

Surutyö on yksilöllinen voimakkaan stressin tuottaman surun ratkaisukeinojen (surureaktioiden) kokonaisuus, jonka tavoitteena on alentaa surustressi yksilön kannalta siedettävälle tasolle kohtaamalla suru. (Fried 1988, 50-52, Uusitalo 2007, 85-87 ja Vilkko-Riihelä 2001, 564-566 ja 578-579.)

Surutyön prosessi jakaantuu surustressitilanteissa surustressin pääkohteen (kuoleva tai kuolleen lähin omainen) ja surustressin pääkohteen läheisen suruselviytymisprosessiin. Suruprosessiin liittyvät tunteet ja selviytymismenetelmät ovat samantyyppisiä henkilöstä riippumatta. (Fried 1988, 50-52 ja ja Vilkko-Riihelä 2001, 564-566 ja 578-579.)

Surutyöhön liittyviä perustunteita ovat tavallisesti suru, viha ja pelko (muut perustunteet ovat hämmennys, inho ja ilo). Suruprosessiin liittyviä johdannaistunteita voivat olla muun muassa alistuneisuus, katkeruus, kyynisyys, syyllisyys, toivottomuus, vihamielisyys ja välinpitämättömyys. Tunteiden vaihtelu voi olla nopeaa ja ennakoimatonta tai tunteiden ilmaiseminen voidaan myös tukahduttaa tai kieltää. (Fried 1988, 50-52 ja ja Vilkko-Riihelä 2001, 564-566 ja 578-579.)

Suruprosessin aikana henkilö voi pyrkiä säilyttämään psyykkisen itsesäätelyn hallinnan joko puolustusmekanismeilla tai aktiivisella puolustuksella (coping). Puolustusmekanismeja ovat muun muassa kieltäminen, lohkominen, kaikkivoipaisuus, selittely (järkeistäminen), samastuminen, korvikkeet (kompensaatio tai sublimaatio), tiedostamaton torjunta, taantuma ja todellisuuspako sekä reaktionmuodostus. (Vilkko-Riihelä 2001, 36-40, 565 ja 728.)

Psyykkisen selviytymisen aktiivisen puolustuksen (coping) menetelmät ovat joko ajattelukeskeisiä tai toimintakeskeisiä. Aktiivisen puolustuksen menetelmiä ovat emotionaaliset, kognitiiviset, sosiaaliset ja toiminnalliset menetelmät. Puolustusmekanismi ja aktiivisen puolustuksen menetelmä voivat muistuttaa ulkoisesti toisiaan(esimerkiksi asioiden selkeyttäminen tiedonhankinnalla muistuttaa selittelyä). (Vilkko-Riihelä 2001, 35-37.)

Suruprosessin alkaa kuolemanuhkan tai kuolemantapauksen tietoonsaamishetkellä. Tämän jälkeen alkaa suruprosessi. Suruprosessi päätyy kuolevalla henkilöllä tajunnan alenemiseen ja kuolemaan. Kuolleen henkilön läheisen henkilön suruprosessi voi kestää koko hänen loppuelämänsä ajan. Eloon jääneen läheisen oma kuolemanuhka käynnistää uuden suruprosessin. Henkilö voi kokea surustressin johdosta menettää psyykkisen ja fyysisen toimintakykynsä. (Fried 1988, 50-52 ja ja Vilkko-Riihelä 2001, 564-566 ja 578-579.)

KATSO MYÖS:
Elämänhallinta
Ennakoiva surutyö
Kuolemantapauksen traumatisoivuustaso
Menetykseen sopeutumisen kaksoisprosessimalli
Surutyö
Surutyö: luopumiseen suostuminen
Surutyö: Selviytymisvaihe
Traumaattisen surun tunnusmerkit

KIRJALLISET LÄHTEET:
Fried, Anne. 1988. Lempeän kuoleman tyyssija - Raportti saattohoidosta. Keuruu: Otava.
Uusitalo, Tuula. 2008. Yli mahdottoman - Itsemurha ja läheinen. Helsinki: Edita.
Vilkko-Riihelä, Anneli: 2001. Psyyke - psykologian käsikirja. Porvoo: WS Bookwell.